Bile a thit - i ndilchuimhne ar Ghösta Sundqvist

Gösta Sundqvistinkin Anglia kääntyi viikonloppuna lopullisesti katolleen. Yhteen aikaan en voinut sietää Leevi and the Leavingsia, mutta joitakin aikoja sitten työkaverini Tero sai minut kiinnittämään asianomaisen yhtyeen esityksiin uudestaan huomiota, ja vasta nyt puhuttuani niistä Ivan Hlinkan kanssa olen huomannut, että Sundqvist jos joku tässä maassa ymmärsi oikeasti alemman tason miehiä ja heidän tunne-elämäänsä. Mutta surullista kyllä, vaikka taiteilija ymmärtäisi, hänen taiteensa ystävät eivät ymmärrä kuitenkaan. On jokseenkin kuvaavaa, että kaikista blogittajista juuri Misu ensimmäisenä vertyi kommentoimaan Sunqvistin lähtöä. Tira ja Misu ovat moneen kertaan osoittaneet suhtautuvansa ATMien kurjuuteen säälimättömällä ja jäätävällä pilkallisuudella; tuntuu tavattoman masentavalta, että edes taiteilija, jota Misu arvostaa, ei pysty tunkeutumaan tuon kovuuden läpi. Niinhän se on, että mustalaismuusikko kelpaa viihdyttämään rasistiakin, kunhan poistuu kappaleensa soitettuaan ja rahat kerättyään; lautaari voi soittaa miten kauniisti ja koskettavasti tahansa, hänen laulunsa sanat voivat kuvata heimoveljien kärsimyksiä julmien valkolaisten kanssa kuinka itkettävästi tahansa; mutta tirautettuaan, tai tässä tapauksessa misutettuaan, pari sentimentaalista kyyneltä julma linnanherra nousee pitopöytänsä äärestä ja määrää sotilaansa vangitsemaan, raiskaamaan ja surmaamaan yhä lisää noita halveksimiaan kulkureita.

Usein kuvitellaan, että taide ja kirjallisuus voivat muovata maailmaa, ja luulisi suosittujen kansantaiteilijoiden, kuten Sundqvistin, kykenevän siihen poikkeuksellisen hyvin. Mutta se, että joku Misu kykenee arvostamaan ATM-runoutta sen tekemättä häntä rahtuakaan myötätuntoisemmaksi ATM:ien kurjuutta kohtaan, todistaa, että luulo on väärä. Tai sitten Misu on tavallistakin sydämettömämpi nuorten naisten fasistisen pahuuden edustaja - mikä kylläkin kuulostaa yhtä älyttömältä kuin "tavallistakin lopullisempi kuolema".

ATM:t teillä on aina keskuudessanne, ja se johtuu vain omasta synnillisestä sydämettömyydestänne, sanoo Herra. No, ei ehkä sanonut, mutta olisi sanonut. Kun Jeesus tulee takaisin, Hän liikkuu epäilemättä ATM:ien joukossa. Silloin ennen vanhaan, kun Jumala lähetti opetuslapsensa Jouko Mäki-Lohiluoman laulamaan meille kurjille syntisille Herran totuutta ja julistamaan Hänen Sanaansa, tällä oli kappale nimeltä "Jeesus tuli vastaan". Ensin Jeesus tuli vastaan seksikkäänä nuorena naisena Beavers-farkuissa, jonka "rinnat sekä peppu oli parhaat päällä maan", ja laulun kertojaminä totesi tyytyväisenä tunnistaneensa Jeesuksen ja hymyilleensä. Sitten Jeesus tuli vastaan suloisena pyöräilevänä pikkupoikana, ja taas kertoja hymyili ja tunnisti Jeesuksen. Mutta seuraavan kerran Jeesus tuli vastaan lakki kourassaan, pulloaan häpeillen piilottelevana spurguna, ja...

häntä tuntenut mä en,
ohi kuljin vaieten
kun Jeesus tuli vastaan
lakki kourassaan.

Miten on, neidot: tunnistatteko Jeesuksen sitten kun Hän tulee vastaan näpyt naamassa, rillit silmillä, kirjat kainalossa ATM.n hahmossa? Pitäkää varanne, sillä loppu on lähellä!