"Tunteet"

Henry esittelee omassa blogissaan kuin suurtakin oivallusta tuota ikivanhaa plutoniumhörhöjen iskulausetta, että ydinvoiman vastustajat ovat tunteilijoita ja sen kannattajat argumentoivat järkiperustein. Tuossa ei tietenkään ole kyse mistään muusta kuin halvasta pelottelusta, jolla lintsataan omien asia-argumenttien esittämisestä: kun vastapuolen todistelut ovat määritelmällisesti tunnepohjaisia, ne voidaan sivuuttaa jo ennen kuin vastapuoli on niitä esittänytkään.

Minä lakkasin uskomasta tuohon tasan sillä hetkellä, kun luin lukiolaispojan ydinvoimamyönteisellä kaudellani Hans Michaelisin kirjan Handbuch der Kernenergie (onkohan se vielä tallessa?). Michaelis oli saksalainen ydinvoima-asiantuntija ja reaktorifyysikko, joka pyrki kumoamaan ydinvoiman vastustajien perustelut tasan yhtä asiattomin olkiukkoargumentein kuin hänenlaisensa yleensäkin, mutta hän osoitti hämmästyttävää rehellisyyttä mainitessaan ensimmäisenä ja tärkeimpänä syynä ydinvoiman kannattamiseen sen teknisen viehätyksen ("der technische Appeal der Kernenergie"). Sana Appeal on saksassa tyypillinen yhden yön lainasana, nonce borrowing, joka liittyy ainakin minun mielessäni vakiintuneempaan lainaan Sex-Appeal; Michaelis näki siis asiallisesti ottaen ydinvoiman seksikkyyden jotenkin tärkeimpänä ja asiallisimpana syynä kannattaa sitä. En usko, että Michaelis oli täysin vailla edustavuutta tässä suhteessa.

Kannattakoot tämän maailman Henryt ydinvoimaa jos haluavat, mutta sen sijaan että he synnerligen högdraget esittävät oman näkökantansa puhtaasti älypohjaisena, odottaisin heidän Michaelisiin verrattavalla rehellisyydellä opettelevan analysoimaan oman valintansa tunnepohjaisia syitä. Ne kiistämällä he itse asiassa lienevät huomattavasti enemmän tunteittensa orjia kuin vastapuolensa. Tämän näki muuten siitä hysteerisen kiljuvasta, retorikdrypande sävystä, jonka Tommipommi omaksui vastineessaan ensimmäiseen (saksankieliseen) kirjoitukseeni tästä aiheesta.

Toivottavasti en joudu enää palaamaan tähän asiaan. Ahdistuneiden ja itkuisten, liikutuksissaan hilluvien, kuolaavien ja lattiaa järsivien hihhulien kanssa väitteleminen on oikeasti aika tylsää, olivatpa hihhulit sitten femakoita tai LTUtukoita, lainatakseni nuorten naisten fasistisen pahuuden pääideologin kehittämää ilmausta.