T-paitoja ja onnettomia rakkauksia

Nyt sain lopultakin idean Plöki-T-paidaksi, joka kiteyttää yhteen lauseeseen sen, mitä ajattelen sekä teoriasta, ihmissuhteista että naisista: VITUT MA-TEORIASTA - mutta on se silti saatanaa ettei näin hyvälle miehelle naista löydy!

Vakavasti puhuen, se viimesyksyinen onneton rakastumiseni kelpaa jokseenkin viimeisen päälle esimerkiksi siitä, miksi koen parisuhde- ja naisasiat niin helvetin turhauttavina: Kun löytyy sellainen ihminen, jonka kanssa äly- ja koulutustaso on sama ja puheenaiheita piisaa, MA-ero on todennäköisesti sen toisen hyväksi niin suuri, että sen enempää suhde kuin ihmisarvoinen kohtelukaan eivät tule kysymykseen. Olisin vielä voinut sietää sellaisen, että toinen yksiselitteisesti ja kohteliaasti kieltäytyy suhteesta, mutta - juuri ne yhteiset puheenaiheet huomioon ottaen - pysyy edes kaverina. (Jos hän olisi ollut ruotsinkielinen, näin olisi mitä todennäköisimmin käynyt.) Mutta se, että toinen on koko tapaamisen ajan mielin kielin, ja jälkeenpäin sitten katkaisee kaikki kommunikaatoyhteydet - ei ilmoita edes sen vertaa, ettei juttu kiinnosta - on jokseenkin raivostuttavaa, turhauttavaa, masentavaa ja suututtavaa. Ja sille on täysin mahdotonta löytää mitään muuta selitystä kuin markkina-arvo, eli siis ulkonäkö ja köyhyys.

Viimesyksyinen ihastukseni oli myös taistolaisten tytär, ja on jokseenkin kuvaavaa, että hän nyrpisteli nenäänsä Ylioppilaskylän remontoimattoman talon "itäeurooppalaiselle" ilmapiirille - okei, aika rötisköhän se oli, mutta herää kysymys, kuinka kohteliasta moinen on? eikö olisi kohtuullista etsiä parempia puheenaiheita? - koska oli kotonaan ilmeisesti tottunut varakkaaseen ja puleerattuun elämään. Tuntuu joskus siltä, että tuo taistolaisuus on tosi rikkaiden ja hyvinvoipien aate, vasemmistolaisuus yleensäkin. Sen viimesyksyisen ihastukseni kaltaiset ihmiset lähtevät siitä, että vasemmistolaiset mielipiteet ovat heikäläisten - varakkaiden ja hemmoteltujen kakaroiden - tapa tunnistaa toisensa, ja sitä ei siedetä että joku on päätynyt vasemmalle kallistuviin mielipiteisiin omaehtoisen pohdinnan tuloksena, katseltuaan millaisen elämän on saanut köyhien, mutta kunniallisten ja porvarillisten valkokaulusproletaarien lapsena.

Minun ongelmani naismarkkinoilla on sama kuin Venäjän vallankumouksellisten ongelma koko yhteiskunnassa: olen raznotshinets, eli en kuulu mihinkään selvästi rajattuun samoinelävien porukkaan. Toisin sanoen kukaan tyttö ei voi pitää minua meikäläisenä, johon voisi samastua. Mutta en ole liioin oikealla ja lakisääteisellä tavalla eksoottinen toinen, siis ulkomaalainen. Olen idir eatarthu, ni to ni sjo, weder Fisch noch Fleisch, en kala enkä lintu.

Ja vaikka sanotaan, että luokkayhteiskuntaa ei enää ole, niin jengiyhteiskunta on mitä suurimmassa määrin. Jolla ei ole jengiä, joka hänet olisi sosialisoinut edes jonkin hyväksytyn osakulttuurin jäseneksi, on lainsuojaton.