Oikea ja tosi natsismi ei kaasuta ketään

Nimimerkki "Kevyesti" antoi Henryn ihmissuhdesivuilla linkin miestutkimusartikkeliin. Artikkeliin viitaten hän esitti retorisen kysymyksen:
"Olisiko miesten pelastus sittenkin se, että naisista tulisi "tosifeministejä", jotka myöntäisivät toiveittensa ristiriitaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden?"

Tässä on vastaukseni. (Kysymys perustuu siihen käsitykseen, jonka mukaan on olemassa jokin miehiä sortamaton ja läpeensä oikeudenmukainen "tosifeminismi". Juuri tähän uskomalla pilasin nuoruuteni.)

"Olisi. Miesten pelastus olisi myös se, että Jumala laskeutuisi taivaistaan maan päälle ja hävittäisi epäoikeudenmukaisuuden.

"Naiset voivat ihan rauhassa inttää vaikka maailman tappiin asti, että "oikea" ja "tosi" feminismi ei sorra eikä nöyryytä miehiä. Tämä on kuitenkin käytännössä aivan yhtä jonninjoutavaa kuin lännen idealistisen vasemmiston yritykset selittää Neuvostoliiton uhreille, että oikea ja tosi kommunismi ei heitä ketään vankileireihin, tai Matti Linnanvuoren tapa inttää, että oikea ja aito kapitalismi ei pakota ketään kuolemaan nälkään, tai IRA:n miesten selitykset siitä, kuinka oikea irlantilainen tasavaltalainen ei tapa ketään pelkästään siksi että hän on protestantti. Aatteiden ja ideoiden oikeat ja väärentämättömät muodot ovat aina ihanteellisia ja hienoja. Mutta meidän, nuorten naisten fasistisen ja säälimättömän pahuuden uhrien kannalta ainoa olemassa oleva feminismi on se yhteiskunnan todellisuudessa, vuorovaikutuksessa muiden aatteiden ja yhteiskunnallisten voimien kanssa muodostunut naistenlehtien vulgaarifeminismi. Se väkäleukainen ämmänhirvitys, joka mielipuolisesti nauraen polkee kiveksemme murskaksi kuulustelusellin lattiaan.

"Se aito feminismi on vain se seinälle heijastettu kaunottaren kuva, jolla meidät on houkuteltu sinne kidutusselliin. Minutkin hämättiin uskomaan sellaiseen tosifeminismiin, mutta nyt tiedän, että se on vihollisen vaarallisin valhe. Vihollisen lentolehtisiä ei rintamalla lueta, ja vihollisen kaiutinautoja ammutaan kranaatinheittimellä."

Artikkelin kirjoittajasta Arto Jokisesta sanoisin, että arvostan häntä huomattavasti enemmän kuin monet muut miesasiamiehet tekevät, koska olen sitä mieltä, ettei hän tarkoituksellisesti väheksy miesten kärsimyksiä eikä ongelmia. Mutta koska hän edustaa sitä "miestutkimuksen" paradigmaa, joka käytännössä merkitsee kritiikitöntä ideologisen "naisnäkökulman" hyväksymistä, hän on varsinainen paraatiesimerkki siitä, mitä Erich Fromm nimittää "paoksi vapaudesta", eli tietoisesta ja tahallisesta vapaan ajattelun esteiden omaksumisesta. Aina silloin tällöin on miltei nautittavaa nähdä, miten hänelle ei juolahda mieleen esittää maailman itsestään selvimpiä kysymyksiä.

Esimerkiksi tämä sitaatti Jokiselta on tiukkaa asiaa:

Ongelma vain on, että tasa-arvo on kaventunut tarkoittamaan naisten oikeuksiin suhteessa miehiin. Keskustelu tasa-arvosta on lattapäistynyt naiset vastaan miehet asetelmaan, jossa miehet kokevat itsensä uhatuiksi ja syytetyiksi ja naiset kokevat taistelevansa heiltä evättyjen oikeuksien puolesta. On syntynyt sukupuolten sota, jossa kaikki se, minkä nuo saavat on jollain tavoin meiltä pois. Sukupuolten sota ei vie tasa-arvoon ja onnelaan vaan katkeruuteen ja vihaan.

Valitettavasti Jokisen mieleen ei ikinä juolahda selittää tätä sinänsä oikein analysoimaansa tilannetta millään muulla kuin vanhalla feministisellä skåpmatilla, eli syyllisiä kaikkeen ovat miehet, jotka kulkevat entistä perinteisen miehen rataansa. Jokinen tiedostaa kyllä miesten syrjäytymisen, mutta hän ei kertaakaan pysty edes harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että naiset käytännössä ovat osallisia siinä salaliitossa, jolla heitä itseään sorretaan, eli YTM:ien salaliitossa ATM:iä vastaan. Ei hänelle liioin juolahda mieleen se, että kahden sukupuolen malli ei selitä miesten syrjäytymistä eikä ATM:yyttä - tarvitaan kolmen sukupuolen malli. Sukupuolet ovat ATM, YTM ja nainen. Jos lähdetään dogmaattisesti siitä, että mies on aina sortaja ja nainen aina sorrettu, päädytään siihen kestämättömään ja järjettömään johtopäätökseen, että Piitu Kauppi on sorrettu ja että köyhä aikamiespoika, jolta Piitu haluaa kaikki avustusrahat pois, on sortaja. Jos lähdetään siitä, että YTM ja ATM ovat kaksi toisistaan täysin erillistä ryhmää, joita ei yhdistä toisiinsa minkäänlainen solidaarisuus, esimerkiksi Piitun ja aikamiespojan vastakkainasettelu on heti analysoitavissa.

Ärsyttävää on myös se, että Jokinen ja femakot eivät yritäkään ymmärtää naisen roolia YTMien liittolaisina, ATM/YTM -jaon pönkittäjinä sekä miesten tuhoavan ja näännyttävän statuskilvan yllyttäjinä ja uusintajina. Miehet rääkkäävät itseään ikään kuin omaa tyhmyyttään, ja naiset katselevat vain sivusta ja ihmettelevät, miksi mies kiusaa itseään. Noinko se todella menee?