Falsch erlebt?

Oksanan hyökkäilyt markkina-arvoteoreetikkoja kohtaan ovat enimmäkseen oikeutettuja, enhän itsekään usko teoriaan muuten kuin näppäränä tapana näpäyttää tämän maailman Bööbeli-Hapuleita heidän tekohumaaniudestaan ja kaksinaamaisuudestaan (josta Ilkalla kyllä oli oikeasti hyvä heitto vastaukseksi Böblän viimeisimpään vuodatukseen). Mutta eräässä kohdassa Oksana (muistaakseni se oli hän?) kehotti minua olemaan yleistämättä omia alempitasoisen miehen kokemuksiani kaikkiin naisiin - ilmeisesti siksi, etteivät ne ole "objektiivisia". Minun täytyy sanoa, että tästä minä suutuin Oksanalle.

Eräs itäsaksalainen naisreportteri meni kerran töihin itäsaksalaiseen tehtaaseen, mikä harppi- ja vasarakombinaatti se nyt lienee ollutkaan, ja laati paljastavan reportaasin, joka kuvasi kombinaatin kurjia työoloja ja huonoa laatua. Juttu hylättiin, koska päätoimittaja piti sitä plagiaattina Günter Wallraffin länsisaksalaisia oloja ruotivista yhteiskuntakriittisistä reportaaseista (lukuvihje: suomeksi mm. Reportaaseja julkisivun takaa ja Pohjalla, saksaksi Der Aufmacher, Zeugen der Anklage, Ganz unten, Bericht vom Mittelpunkt der Welt, Von einem der auszog und das Fürchten lernte) - in unseren Kombinaten gibt es sowas nicht, ei meidän kombinaateissamme tietenkään tuollaista tapahdu. Aber wieso, wieso denn, ich habe es ja selbst so erlebt - miten niin, se on sentään itse koettua? Falsch erlebt, väärin koettua, sanoi päätoimittaja ja heitti jutun roskakoriin.

Noiden itäeurooppalaisten yhteiskuntien - joiden elämästä olen ammatillisista syistä joutunut oppimaan yhtä ja toista - masentavimpia piirteitä oli juuri tuo: että ihmiselle jatkuvasti intettiin, miten asiat oikeasti olivat, ideologian mukaan; ja kuitenkin hän näki ympärillään aivan toisenlaisen todellisuuden. (Ks. nettiartikkeliani sosialistisesta realismista.) Kun minun naiskokemukseni ja ATM-ystävieni naiskokemukset kuitataan samalla tavalla "väärin koetuksi" kokemukseksi, jota minulla ei ole lupa yleistää, niin koen sen hyvin nöyryyttävänä samalla tavalla kuin itäeurooppalaisten maiden ihmiset kokivat sen, että heidän elämänkokemustaan pidettiin arvottomampana ja vähemmän totena kuin ideologien määrittelemää virallista totuutta. Samasta väheksynnästä ja vaikenemisesta joutuvat kärsimään ATM:t yleensäkin. Mutta koska kukaan heistä ei uskalla avoimesti myöntää häpeällistä ATMyyttään, heillä ei ole edes tukea toisistaan, sitä lohdutusta, joka itäeurooppalaisilla oli - tietoisuutta siitä, että kaikista muista tuntui aivan samalta.