Saatanan tuhrurit

Saatanan luonnontieteilijätuhrurit eivät sitten osaa liimanäppejään pitää erossa eivätkä leipäläpeään tukossa asioista, jotka eivät niille kuulu ja joista ne eivät ymmärrä paskan haileata. Ensin Kokkarinen ja sitten Jantunen kerjäävät tulla koristelluksi omalla mehullaan ja taitavat inua vielä ns. metsurismiehen plastiikkakirurgiaa selittämällä pikkuvauvan innolla kielistä, joita eivät osaa, mutta joista niillä on juuri niin painokkaita mielipiteitä kuin ylipäätään lukutaidottomilla voi kirjallisuudesta ja runkkarilla yhdynnöistä olla. Saatanan plutkuhuuliapinat, en minäkään teille tule selittämään olio-ohjelmointia enkä mikä-vittu-se-Jantusen-erikoisala-olikaan.

Jantunen inisee, että voi voi kun suomen kieltä viitsitäänkin kehittää, miksei sen anneta omalla painollaan kansainvälistyä samanlaiseksi englannin, saksan, latinan, kreikan ym. sekaiseksi sotkuksi kuin esimerkiksi ryssä, jota hän nyt kuulee politettavan ympärillään (ja kun on laiska ja tyhmä, niin ei ole viitsinyt opetella, vaikka opettaja olisi omasta takaa). Se on kuule Jantunen ensinnäkin sillä tavalla, että tekniikan termistö kehitetään nykyisin pitkälti ns. termitalkooperiaatteella, eli esim. Tekniikan sanastokeskuksessa ei tosiaankaan keksitä termejä sinun kiusaksesi, vaan poimitaan talteen, kootaan ja normitetaan ne termit, joita alan miehet jo nyt käyttävät, ja niistä valitaan ne, jotka ovat levinneimpiä ja sopivat parhaiten jo olemassaolevien termien kanssa yhteen. (Esimerkiksi me emme suomeksi tosiaankaan puhu bentsolista kuten saksalaiset, vaan bentseenistä, koska meikäläisen termistön yleisperiaatteisiin kuuluu, että -oli-päätteitä käytetään vain hydroksyyliryhmän sisältävien molekyylien - alkoholien, enolien ja fenolien - nimissä.) Tavoite on nimenomaan saada verstaanlattian duunarien slangin ja virallisten termisanakirjojen normitetun kielen välille mahdollisimman pienet erot. Jos vierasperäinen sana kotiutuu riittävän hyvin kieleen, totta vitussa se kelpuutetaan viralliseksi termiksi. Mutta ei niitä suomalaisia termejä mikään maanalainen ZOG-salaliitto kehitä vain Jantusen Makelle pottuillakseen, vaan hommassa on mahdollisuuksien mukaan koko kieliyhteisö mukana. Saa siihen Jantunenkin oman ehdotuksensa heittää, mutta jollei kieliyhteisölle kelpaa, se on voi-voi. Jos haluat puhua suomea, puhu sellaista suomea, jota muutkin ymmärtävät ja joka on tilanteen mukaista. Jos Jantunen on niin ihastunut vierasperäisiin sanoihin, niin käyttäköön niitä snagarin jonossa (tai - omiin nuoruudenmuistoihini viitatakseni - fattan jonossa). Jos hänen sanansa ymmärretään, hyvä on. Jos taas Tony Halmetta äänestänyt Asikaisen Arska Rööperistä on sitä mieltä, että Jantunen on puheenparrestaan päätellen hienosteleva yliopistohinttari, joka ansaitsee opetuksen kansan karttuisesta kourasta, niin syyttäköön Jantunen itseään siinä vaiheessa, kun keräilee talteen leukaluunsa kappaleita kirurgia varten.

Luonnontieteilijänörtsärit tuntuvat näin kesäkuumalla inisevän jatkuvasti siitä, kuinka kieli on vain kommunikaatioväline. Ja vitut on. Kieli on vähintään yhtä suuressa määrin tapa määritellä, kuka on meiltä ja kuka meidän krannista. Luonnontieteilijät saavat ihan rauhassa keksiä mielessään Basic Englishejä, Cymraeg Bywta ja Éirishejä sun muita "rationalisoituja", "helpotettuja" ja "virtaviivaistettuja" kielitekeleitä. Juttu nyt vain on niin, että niitä tekeleitä ei käytä kukaan, ja jos jokin "säännöllistetty" tai "paranneltu" versio kielestä julistetaan viralliseksi, ei sitä sillä omaksuta arkikieleksi. Jos esimerkiksi suomen kielestä laadittaisiin nörtsäreiden mieliksi versio, josta olisi poistettu epäsäännöllisyydet (esim. olla-verbi taipuisi olen, olet, olee (olééé, olééé, olééé), olemme, olette, olevat, ja tehdä olisi korvattu muodolla tekeä), niin on selvääkin selvempää, että suuri osa kansasta, luultavasti enemmistö, käyttäisi ihan piruuttaan epäsäännöllisiä muotoja ivatakseen herrojen keksintöjä ja erottautuakseen herrojen nöyristelijöistä. Jo kielten standardointi ja normittaminen kirjakieliksi on yleensä raskas ja pitkällinen prosessi, minkä voi todeta esimerkiksi baskin ja iirin tapauksista.

Se mikä minua näissä nörtsäreissä ihmetyttää, on se kuinka ne kehtaavatkin selittää jotain kommunismin irrationaalisuudesta ja sitten uskovat naiivisti kuin stalinistit yhteiskuntasuunnittelun ja komentopolitiikan voimaan sellaisissa asioissa, jotka ovat yksinkertaisesti tietoisen suunnittelun ulottumattomissa. Ei mikään valvontaviranomainen voi sanella, miten ihmiset puhuvat keskenään kotonaan syödessään, juodessaan tai naidessaan, ja jos jokin viranomainen moista yrittäisi, olisi jo moraalinen velvollisuus nousta kapinaan sitä vastaan kalashnikov toisessa ja Robert Anson Heinleinin kootut toisessa kädessä.

Mielenkiintoista on taas kerran huomata, miten ns. "pakkoruotsin" vastustajasta löytyy hiukkasen raaputtamalla myös suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin halveksuja, joka haluaisi ilmeisesti vetäytyä virtuaali-Amerikkaansa tulematta sieltä koskaan ulos. Jos kerran tekee mieli muuttaa englanninkieliseen virtuaalimaailmaan, jossa ei enää puhuta suomea eikä muita ihan tyhymijä pikkukieliä, niin käykää joskus katsomassa maata, joka on luopunut omasta kielestään suuren maailmankielen eduksi: politiikka on niin korruptoitunutta, että sitä ei usko vanha Erkkikään; pääpuolueet ovat vielä pahemmin epäpoliittisia vaalikoneita kuin Yhdysvalloissa; paikallishallinto on pelkkä vitsi ja jokainen siltarumpukin on inuttava pääkaupungista karvalakkilähetystön voimin; se suuri maailmankielikin on opittu sillä tavalla "väärin", että paikalliselle aksentille nauretaan sen suuren maailmankielen alkuperämaassa eikä moisella korostuksella puhuvaa ihmistä oteta vakavasti; maastamuutto on sitä luokkaa, että maassa on seutuja, joiden asukkaat eivät käy kertaakaan oman maan pääkaupungissa ennen kuin tulee aika lähteä laittomaksi siirtolaiseksi rapakontakaiselle kultasaarelle. Tämänkö te meille tosiaan haluatte?

Kyseinen maa on tietysti Irlanti, ja on merkillepantavaa, että sen nykyistä taloudellista nousua edelsi iirinkielisyysliikkeen, erityisesti iirinkielisten koulujen (Gaelscoileanna, tai ulsterilaisittain Gaelscoltacha, hehhee) liikkeen uusi nousu. Nyt kun irlantilaiset ovat huomanneet, että rahaa ja varaa on, iirinkielisyysharrastus on kasvanut entisestään ja saanut uusia muotoja; myös uusi, ankara kielilaki on säädetty. Itse kukin tehköön johtopäätöksensä tästä.