Etuoikeuksia himmeille, osa 2

Hyvärisen Juuso on viisaana miehenä esittänyt tämän asepalvelushyvitystä koskevan riidan puolittamista siten, että niin ase- kuin siviilipalveluksesta saisi lisäpisteitä niiltä osin kuin niissä on toimittu tehtävissä, jotka ovat opiskeltavan alan kannalta hyödyllisiä. Tuskin kukaan vastustaakaan tällaista järjestelyä. On ilmiselvää, että lisäpisteitä kuuluukin antaa kirjaston sivarille, joka hakee kirjastonhoitajakoulutukseen, tai armeijan kipinämikolle ja lääkintämiehelle, jos ensimmäinen pyrkii opiskelemaan sähköteknikoksi ja jälkimmäinen lääkäriksi. Mutta yhtä ilmeistä on, että pääministerillä ei ole mitään tämän suuntaisia aikomuksiakaan, vaan kyse on pelkästään armeijan käymisen perusteella annettavista etuoikeuksista muita himmeämmille. Tässähän on kyse vain itsetuntolääkkeestä syrjäytymisvaarassa oleville isänmaallisille, ei suinkaan mistään rationaalisuudesta. Kun tulee puhe asepalveluksesta ja sen kehittämisestä, kohtuullinenkin järjen käyttö on tässä maassa jollei nyt lailla kiellettyä niin ainakin käytännössä mahdotonta, kun pyssyuskovaiset tulevat liikutuksiin ja alkavat huutaa suuri on efesolaisten Artemistaan niin ettei kukaan kuule enää mitään siltä melulta. Kuten jo totesin: suurin osa aseistakieltäytyjistä ei tässä maassa kieltäydy niinkään aseista kuin siitä efesolaisten Artemiista.