Immanuel Velikovskyn väärä ura

Eräältä tanskalaiselta skeptikkosivustolta on löytynyt kokonaisen kirjan veroinen kommentaari Immanuel Velikovskyn teoksiin. Kommentaarin kirjoittajien joukossa näkyy niinkin huomattavia nimiä kuin Carl Sagan ja Isaac Asimov, ja yleissävyltään se on samoilla linjoilla kanssani: pidän Velikovskya tähtitieteelliseltä kannalta umpihulluna huuhastelijana, mutta kaunokirjailijana erinomaisen nerokkaana ja suggestiivisena. Ainoa (!) tuttavuuteni Velikovskyn teoksiin on se lyhennetty versio Worlds in Collisionista, jonka luin pikkupoikana Valituista Paloista joskus 70-luvulla - sen suomenkielinen nimi oli Kun taivaasta satoi tulta. Jo pikkupoikana olin luonnontieteellisesti harrastunut ja jo intuitiivisestikin perillä siitä, ettei mikään Velikovskyn väitteistä yksinkertaisesti voinut pitää paikkaansa. Mutta samanaikaisesti olin vastentahtoisestikin valmis myöntämään, että hänen huimat visionsa olivat kiinnostavaa ja kiehtovaa luettavaa. Ja tällä kannalla olen edelleenkin. Velikovskya tulee lukea kaunokirjallisuutena, ja sellaisena hän on ehdottomasti mielenkiintoinen.

Velikovskyn kannattajat, joita on - ja pitääkin olla, sillä mies oli taiteilijana aivan toista luokkaa kuin pseudotiedepiirien keskivertohuuhailijat - tekevät ison numeron siitä, että Velikovskyn kirja löytyi avoimena Einsteinin - muuten Velikovskyn ystävä - pöydältä hänen kuollessaan. Ilkeämielinen voisi väittää Einsteinin kuolleen järkytykseen nähtyään, millaista roskaa sitä julkaistaankin. Mutta minäpä olettaisin, että Einstein osasi ottaa Velikovskyn a) huumorin ja b) kaunokirjallisen arvon kannalta.

Velikovskyn onnettomuus oli se, että hän valitsi väärän genren ja väärän uran. Hänen olisi pitänyt kirjoittaa fantasiaromaaneja: hänellä oli kyky luoda sisäisesti johdonmukainen fantasiamaailma ja hyödyntää olemassaolevia mytologioita sen tukena - aivan kuten Tolkienilla, joka poimi mytologioista juuri ne irtonaisina roikkuvat langat ja liitti ne yhteen. Tolkien ei edes yrittänyt väittää omaa mytologiaansa todelliseksi historiaksi. Silti on luultavasti enemmän ihmisiä, jotka jollain tasolla jopa uskovat Tolkienin mytologiaan, kuin niitä, jotka uskovat Velikovskyyn.

Täytyy Velikovskyä toki kiittää siitä, että kirjoittamalla kirjallisesti hienoa huuhaatekstiä hän on onnistunut ärsyttämään tähtitieteilijät kommentoimaan teoksiaan, nämä kun säikähtivät, ja syystäkin, että noin hyvä pseudotiedekirjailija voi oikeasti olla vaaraksi rationaaliselle luonnontieteelliselle maailmankuvalle. Kun astronomit oikein vaivautuvat paneutumaan Velikovskyn runttaamiseen kansantajuisin asia-argumentein, tulos voi olla syvien rivien luonnontieteellisen sivistämisen kannalta hyvinkin hyödyllinen.

Eräs Velikovskyn tiimoilta haastateltu fyysikko sanoi miehestä - tämä on niiltä tanskalaisilta sivuilta - seuraavaa:

Sen lisäksi, että olen lukenut eräitä Velikovskyn teoksia, myös tunsin hänet henkilökohtaisesti jonkin aikaa...En usko Velikovskyn tietoisesti yrittäneen huijata ketään...Hän oli epäilemättä ainutlaatuisen lahjakas mies, ja on traagista, että sellainen lahjakkuus meni niin täydellisesti harakoille [det er tragisk at se et sådant talent blive brugt på en så fuldkommen asocial måde som han gjorde], kun hän yritti kehitellä yksityisille fantasioilleen "tieteelliset" perustelut.