Haisee omakehu alla taivaan

Luonnollisestikaan en malta olla esittelemättä eräitä iirinkielisen maailman reaktioita pikku seikkailuuni. Is ar mhaithe leis féin a dhéanann an cat crónán eli "omaksi hyväkseenhän se kissa kehrää" - ja kukas muu kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Aonghus Ó hAlmhain sanoi minun päätyneen Táiniin - se viittaa oikeastaan Irlannin kansalliseepokseen, Táin Bó Cuailngeen, mutta puhekielessä táin tarkoittaa lähinnä samaa kuin englannin hall of fame. Tähän Marion Gunn totesi: fear dána, fear Tána - rohkea mies, Táinin mies. Lá-sanomalehden Concubhar Ó Liatháin raportoi suuren mielenosoituksen päivästä, että puheeni oli ollut yksi päivän buaicphointí, huippukohtia. Ja tänään Foinse-viikkolehti, joka on vuoden alusta valinnut kuukauden gaelilaisen, kertoi, että minä olen huhtikuun poika. (Aiempiin kuukauden gaelilaisiin kuuluu itseoikeutetusti tri Pádraig Ó Laighin.) Mutta näköjään minulla on suhteita, eli cara sa chúirt - "ystävä oikeudessa", kuten iiriksi sanotaan. Kuukauden gaelilaisen valitsevaan juryyn kuuluu näet Aoife, Oideas Gaelin Liam, television Hector, joka on haastatellut minua muistaakseni vuonna 2000 täällä Turussa käydessään, ja nuorisoromaaniini ihastunut nykykirjailija Pádraig Ó Cíobháin. Suhteilla, suhteilla, heh heh hee.

Milloinkahan Blogistan alkaa muuten kaipailla takaisin sitä vanhaa kunnon naisvihaaja-Panua tämän omassa erinomaisuudessaan paistattelevan julkkiksen sijaan? Jos vaikka tuo Tiramisun Egu tekisi kaikkensa, jotta rakastuisin häneen onnettomasti, niin saisin taas pariksi vuodeksi polttoainetta, ja sen jälkeen neljänkympin kriisi olisikin sopivasti hollilla?

Terveisiä Öyhönmäelle

Lueskelin muuten pitkästä aikaa Kuhlan blogia ja huomasin hänen menettäneen malttinsa ja haukkuneen minut tavalla, joka ei sovi hänen satiirikon arvolleen. Tsai jai jai jai, amiigoo. Se on Kuhlaseni sillä lailla, että kun tuohon tyylilajiin rupeaa, niin täytyy olla varma siitä, että oma itsetunto kestää, ja onnistua näyttelemään ylemmyydentuntoista silloinkin kun oma epävarmuus painaa päälle. Kuhlan kirjoitus Panun kullista luikahtaa huhtikuun 21. päivältä kuulostaa aivan tappiolle jääneen avuttomalta ja hätääntyneeltä rääkymiseltä: absoluuttisen totuuden haltija aivan ilmeisesti on joutunut liiaksi jonkinlaisen moraalisen närkästyksen valtaan eikä onnistu säilyttämään ylemmyydentuntoista julkisivuaan. Myönnetään, että olin epäoikeudenmukaisen ilkeä Earl Greyn kaltaiselle kiltille ja herttaiselle ihmiselle, mutta valitettavasti daamin puolustaminen ei kuulu satiirikon fakkiin ainakaan aidon närkästyneessä sävyssä. Homma olisi toiminut huomattavasti paremmin, jos Kuhla olisi heittänyt pari olympolaisesta korkeudesta käsin mehevästi muotoiltua ilkeyttä siitä, kuinka Panu vain haluaa Egun sänkyynsä (no mikäpä ettei) mutta tietää, ettei hänellä ATM:nä ole siihen saumoja. Mutta Kuhlan parkaisu osoittaa vain, miten erinomaisesti Öyhölän öyhöttäjiä voidaan provosoida vain ruotsiksi kirjoittamalla. Öyhöti öyhön vaan sinne Öyhönperälle, Kuhlaseni. Nyt setä opettaa, mutta myös Öyhölästä ja Öyhönperän arvomaailmasta käsin voi kirjoittaa toimivaa satiiria, jos onnistuu riittävän uskottavasti näyttelemään sitä olympolaista ylhäisyyttä. Niin kauan kuin itse uskot Öyhönmäkeä Olympokseksi, Kuhluri, homma toimii. Homma kusee just siinä kohdassa, Kuhluska, kun hätäännyksissäsi muistat, että Öyhönmäki on vain Öyhönmäki, ja annat vallan sille kateudelle ja alemmuudelle, jota öyhönmäkeläisenä tunnet naapurin skränböleläisiä kohtaan.