Puhutaan kiinaa, tai ainakin kirjoitetaan

Taas on päivä pilalla: Fabulaa pitävä osallistuva nero puhuu jostain "Lao Tsu"-nimisestä tyypistä. Mikä helvetti siinä on, että nämä netistä yleissivistyksensä hakeneet kirjoja lukemattomat pellet eivät opi käyttämään nimistä vakiintuneita suomenkielisiä muotoja? Jos olisitte nuuskineet vähemmän liimaa ja seuranneet koulussa, tietäisitte että sen kaverin nimi kirjoitetaan täällä meillä päin Lao-tse. Jollei se kelpaa, niin sitten on tuo kiinalaisten nykykieliseen ääntämykseen perustuva pinyin-litterointi Laozi. Lao-tse tai Laozi, Mo-tse tai Mozi, Kung Fu-tse tai Kong Fuzi. Mutta ei "Lao Tsu", ei "Mo Tsu", eikä perkule nyt ainakaan Confucius. Opetelkaa kakarat ihan totta joskus äidinkieltänne, saakeli.

Niin, ja sen kaluunapellejen väärin käännettynä siteeraaman kenraalismiehen nimi on Sunzi. Siis Sunzi, pinyin-järjestelmän mukaan litteroituna. Minä en halua nähdä enää yhtään kertaa junttienglantilaisia kirjoitustapoja, kuten "Sun Tzu".

Mitä sitten tulee Sun Jat-seniin ja Tshiang Kai-shekiin, heidän nimiensä kirjoitustavat perustuvat heidän kotimurteisiinsa. En tiedä, miten Sun Jat-senin nimi litteroidaan pinyinillä, mutta Tshiang Kai-shekin nimi tuossa muodossa on luullakseni Shanghain murretta: pinyin-kirjoitustapa on Jiang Jieshi.

Ja huomatkaa: minä en todellakaan osaa kiinaa, mutta minä nyt olen lukenut muutaman sen maan kulttuuria ja historiaa käsittelevän kirjan, suomeksi. En ole todellakaan Kiinasta sen kiinnostuneempi kuin mielestäni kuuluu yleissivistyksen vuoksi olla; mutta jopa tällaiset asiat tarttuvat takkiin, kun pitää silmänsä auki ja lukee oikeita kirjoja, netissä surffailun sijasta - tai vielä mieluummin: netissä surffailun järkeistämiseksi.