Den Toten zur Ehrung, den Lebenden zur Mahnung

Memorial-järjestö näkyy julkaisseen cd-rompulla nimiluettelon 1,2 miljoonasta Stalinin leireillä menehtyneestä uhrista. Hesarin uutiselle antaa oman karmean sävynsä se, että vielä nytkin 45 prosenttia venäläisistä arvioi Stalinin olleen voittopuolisesti myönteisessä roolissa Venäjän historiassa. Oma osasyynsä näin pöyristyttävästä lukemasta on toki paviaanikoira Putinilla - epiteetistä paviaanikoira myönnettäköön täten kunnia sille, jolle se kuuluu, eli kuuluisalle tamperelaiselle vapaustaistelijalle, jolta olemme jo kaikki saaneet sähköpostia omalla, toisen tai kolmannen nimellä, joten häntä tuskin tarvinnee edes esitellä - mutta siitä huolimatta pistää hieman vihaksi - ryssänvihaksi suorastaan - että prosenttiluku on noin korkea.

Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä - sanon tämän Veran kirjoituksen innoittamana - että lännen vasemmistolla on oma osuutensa tämän asian siloitteluun. Kyllä minä mielelläni uskon, että nykyajan nuorkommunistit ovat vilpittömiä sanoutuessaan irti Stalinista ja Gulagista. Kyllä minä olen heidän kanssaan samaa mieltä siitäkin, että kommunistien yhteiskunnallinen rooli oli sodanjälkeisessä Suomessa nettomerkitykseltään myönteinen - olkoonkin, että kommunisteilla on oma vastuunsa tämän nykyisen totalitääristen antikommunistien (ns. "libertaristien") äärioikeistolaisen terroristilahkon syntymisestä Suomeen. Kovistelevat sakilaisen elkeet synnyttävät nimittäin kovia vastareaktioita, oikeistosakilaisia. Mutta siitäkin huolimatta olisi myönnettävä, että kommunismi ei ole pystynyt luomaan mitään hyvää minnekään, missä se on tullut valtaan aatteen edellyttämällä tavalla eli vallankumouksella. Siellä, missä kommunismista on koitunut hyviä asioita, se on aina toiminut vakaan perustuslaillisen demokratian kehyksessä, mikä tarkoittaa, että se on ollut sosiaalidemokratian ärjympi ja idealistisempi siipi. Koska kommunismi on historiallisesti syntynyt protestina sosialidemokratian parlamentarismille, tätä on pidettävä ihan määritelmällisesti kommunismin epäonnistumisena. Kokonaan toinen juttu sitten on, että sosialidemokratia ei ehkä olisi yltänyt niihin suuriin sosialidemokraattisiin tekoihinsa ilman tätä niskaan kuolaavaa varjostajaansa.