Jälkipolville

Kirjoitin tämän värssynpätkän nyysseihin yön valvoneena ja tuumin, että sen voisi säästää jälkipolville:

Nuori nauravainen nainen
onkin varsin saatanainen,
miehille hän kielastaapi,
valhetellen varastaapi
sielun siivon nuorukaisen,
kiltin, melkein uskovaisen,
lemmestä ain lässyttäen,
mettä melkein mässyttäen,
mutta jos tuon nuorukainen
uskoo, muuttaa mielen nainen,
uhoo sekä uhkaileepi,
haukkuu tuo ja solvaileepi,
juorut julmat, valheet vielä
kertoo, vaikka kuinka kiellät
kylän kaiken kansan kuulla,
todeksikin tuota luulla,
pahan pilkan ponteheksi,
nolon naurun nosteheksi,
murskaksi saa murhe miehen
musertaa ja työntää tiehen.