Raiskaus ja femakkojen elämöinti

Ihmissuhde-Henkan kommenttiosastolla muuan naiseläjä on elämöinyt raiskaajien kamaluudesta ja julistanut femakkojen tavalliseen tapaan raiskaajan maailman kauheimmaksi ja hirveimmäksi olennoksi. En ole voinut välttyä vaikutelmalta, että ajatus raiskauksesta ja raiskaushysterian lietsominen toimii hänelle ja hänenlaisilleen jonkinlaisena korvaavan seksuaalisen tyydytyksen lähteenä. Kun totesin lukeneeni uutisryhmistä erään nuoren neidon koettelemuksista, joka aikoinaan itse oli raiskattu, mutta joka kuitenkin oli kyennyt rakentamaan itselleen tyydyttävän onnellisen elämän hyvine harrastuksineen ja toimivine parisuhteineen, tämä kommentaattori ryntäsi kieli pitkällä tiedustelemaan minulta asianomaisen neitokaisen nimeä ja keskusteluryhmää, jossa tämä oli vaikuttanut. Vaikka Usenet onkin julkinen foorumi, totesin mielipiteenäni, että kyseisen henkilön postauksista kiinnostuneet saavat ne itse etsiä, jos ne kiinnostavat. Silloin kommentaattori, som lystrar till pseudonymen Unelma, alkoi suorastaan kerjäävin äänenpainoin inua minulta vastausta. Voitte olla varmoja siitä, että kieltäydyin heittämästä nyyssiryhmäneitoa Moolokin kitaan.

Kyseinen neito, tai mahdollisesti joku samaan keskusteluun osallistunut nainen, on sanonut, että raiskauksen uhreja kohdellaan ikään kuin heillä ei olisi oikeutta toipua kokemuksistaan. Raiskauksen uhrin "kuuluu" olla säälittävä hahmo, kiltti raitis tyttö, jonka hirveä läpeensä moraaliton karvanaamainen puoliapina nimeltä Mies turmelee ja jolla ei sen jälkeen ole muuta tehtävää kuin ajautua viinaksiin, huumeisiin, prostituutioon ja itsemurhaan, jotta tulisi todistetuksi raiskauksen hirveys absoluuttisena rikoksena. Raiskauksesta toipuneita, onnellisia naisia ei yksinkertaisesti SAA olla. Heidän koko olemassaolonsa on liian törkeä loukkaus sitä femakoiden dogmia vastaan, että raiskaus on absoluuttisen paha rikos. Muuten, tässä kuten monessa muussakin asiassa feministit ovat jokseenkin kritiikittömästi omaksuneet viktoriaanisen moralistitädin ajattelutavan, ainoastaan muutelleet lappuja siellä täällä. Moralistitädille raiskattu nainen on pysyvästi häväisty ja pilattu, ja ainoat roolit, joita hänelle tarjotaan, ovat traagisen itsemurhaajan kohtalo tai uhrautuvaan uskonnolliseen hyväntekeväisyystyöhön antautuminen, joko kuolema tai luostari. Femakko tarjoaa raiskatulle naiselle tasan yhtä vähän vaihtoehtoja, paitsi että nunnan roolin paikalla on Phoolan Devi -rooli, eli feministiselle taistelulle omistautuminen ja miehille kostaminen. Se, mitä uhri itse haluaa tehdä elämällään, on femakolle herttaisen yhdentekevää.

Me emme koskaan kuule raiskauksesta toipuneista uhreista, jotka harrastavat omia juttujaan ja menevät opiskelemaan haluamaansa alaa. Varsinkaan raiskatuiksi joutuneet nuoret tytöt eivät heistä kuule. Se, mitä heille tarjotaan, on ikuisesti häväistyn ja liatun ressukan rooli. Sama rooli, jota viktoriaaninen moraalihysteria heille tarjosi.