Kuka tätä blogia lukee, osa II

Sain seuraavanlaisen vastauksen otsikon kysymykseen - korjasin vulgaareimmat oikeinkirjoitusvirheet. Jos joku vänisee kirjesalaisuuden rikkomisesta, niin asianomaisen naiseläjän koko nimi ei ole tiedossani, ja olen myös poistanut viittaukset hänen kotikaupunkiinsa, mitä ei pidä tulkita niin, että kaupunki olisi erityisen pieni. Sitä paitsi, kuten tiedätte, nuoret naiset ovat toistuvasti, rakastumista teeskenneltyään, levitelleet minun yksityisasioitani julkisuuteen ja nettiin, joten oletan, että toisten ihmisten yksityisasioiden kunnioittaminen ei kuulu nuorten naisten tapoihin yleisemminkään. Niinpä minäkään en pidä tätä kirjettä jemmassa. Osoitan kohteliaisuuttani nuoria naisia kohtaan mukautumalla heidän tapoihinsa.

Kun kerran halusit tietää, kuka tätä blogia lukee, niin päätinpä laittaa
postia. Luin kolmatta kertaa blogiasi ja olen aivan ihmetyksestä
ymmyrkäisenä. Luulisi tuollaisen vihanpidon vievän hirveästi energiaa.

Ja huomatkaa, että tämäkin neiti näkee blogini ennen muuta vihablogina, vaikka - kuten jopa Lumi Adela oli valmis myöntämään - käsittelen aika monia muitakin aiheita - ilmeisesti äly ei riitä niiden muiden juttujen lukemiseen. Mutta lukea vain täytyy.

Olen 25-vuotias helvetin hyvännäköinen nainen, tai ainakin itselleni todistin "markkina-arvoni" viime lauantaina [N:n kaupungi]n [...] klubilla. Kysyntää riitti enemmän kuin tarjottavaa oli.

Tältä nuorelta naiselta on sitten aivan turha odottaakaan, että hän etukäteen sekunnin murto-osankaan vertaa vaivautuisi miettimään, miltä tällainen kerskailu kuulostaa sellaisen ihmisen korvissa, jonka kysyntä on miinuksen puolella - lukuunottamatta 19-vuotiaita hyväksikäyttäjätyttöjä, jotka tunkeutuvat seuraan silkassa kiusantekomielessä, levittelevät miehen yksityisasiat jälkeen päin koko maailmalle, saavat jopa palkintoja niistä "taideluomuksista", joissa niitä asioita levittelevät, ja vieläpä tekevät miehestä rikosilmoituksen. (Ja joilta - meinasin ihan unohtaa - ei edes saa ns. pildeä.)

Olen tasa-arvon kannattaja eli feministikin vielä kaiken muun paskan lisäksi. Miehet ovat intohimoni ja miehiä eläämääni mahtuu ja he tekevät elämästäni onnellista. Tapailen erästä miestä, johon olen korviani myöten rakastunut, lopetin pitkäaikaisen seksisuhteeni, jotta voin keskittyä tähän yhteen mieheen. Ammatinvalinnan myötä minulla on paljon miespuolisia kavereita, joiden kanssa käyn silloin tällöin baarissa
juomassa olutta ja puhumassa elämästä.

Joo, joillakuilla on tosiaan mahdollisuudet sekä vireään tilapäisseksielämään että rakkauteen. Tasan ei käy onnen lahjat.

Olen tavannut monia rakkauden kolhimia ihmisiä, joita itseasiassa omat vanhempanikin ovat, mutta en koskaan kaltaistasi vihaa pursuavaa tapausta. Miksi ihmeessä? Mitä ihmettä se sinua hyödyttää? Et tule koskaan saamaan sillä osaksesi muuta kuin lisää vihaa, nöyryytyksiä ja
sääliä. Tai ehkä kaikkein pahinta - ihmiset eivät jaksa noteerata sinua mitenkään. Kuitenkin rakkaus on se, jota osaksesi haluaisit.

Hah hah. Vihaa kyllä. Mutta heti kun rupesin räyhäämään, uhkailemaan ja kehottamaan väkivaltaan, minut noteerattiin. Kilttinä ja lällynä pasifisti-humanisti-profeministi-äteristi-puteristina (nuo kaksi viimeistä ovat sisäpiirin heitto, jota toivottavasti ainakin Perkolan Tommi osaa arvostaa) minua ei totisesti noteerattu millään tavalla. Ei liioin silloin, kun keskityin vain viljelemään iirin kieltä netissä (no, toki alan piirit minut kyllä panivat merkille). Mutta annas olla kun rupesin valtakunnan naisvihaajaksi, heti huomattiin. Oderint, dum probent.

Joka tapauksessa olin sen verran ystävällinen, että jaksoin kommentoida loukkauksistasi huolimatta. Uteliaisuuteni heräsi, koska tuollaista vihaa ymmärtäisin vain jos joku tiettyä ihmisryhmää edustava joukkio olisi tappanut rakkaimpani silmieni edessä. Ymmärtääkseni joku nuori
nainen on joskus loukannut sinua verisesti? Sepä valitettavaa. Eli nyt siis kostat kaikille? Sepä älykästä.

Huomatkaa asenne: Olin sen verran ystävällinen, että jaksoin... Ylempitasoinen nainen alentui armollisesti korkeuksistaan peräti puhumaan halveksimalleen alempitasoiselle miehelle. Oi kiitos, kylhän mää täll pärjään pual vuatta.

Eräs Ruandan joukkomurhista selvinnyt nuori nainen sanoi kokemiensa kauheuksien jälkeen, että "todellisella pahuudella on kasvot, niitä et halua koskaan nähdä, älä toivo sitä".

Minä vain sattumoisin olen nähnyt todellisen pahuuden kasvot. Ne kuuluvat nuorelle naiselle. - Terveisiä vaan ystävällesi Piitulle.

Kun minun ja tällaisten naisten kokemus maailmasta on täysin erilainen, ilman minkäänlaisia yhteisiä tekijöitä, niin miksi pitäisin heitä ihmisinä ollenkaan? - Ja huomatkaa: minulla pitkälle koulutettuna maailmanmiehenä on sentään paljon paremmat edellytykset. Jollekulle aikamiespojalle tällainen yltäkylläisyyteensä pakahtuva hemmoteltu pikkulikka on vain naisen sukupuolielin, johon on kiinnitetty ylenkatseellinen naama. Miksi aikamiespoika ei raiskaisi tällaista olentoa, joka hänen näkökulmastaan on kaukana normaalin inhimillisen kommunikaation ulkopuolella?

Tässä kohdassa tulee mieleeni turistien silpomismurha Mario Vargas Llosan romaanista Lituma en los Andes. Lapsisissit murhaavat ranskalaiset turistit, jotka - toisin kuin köyhät intiaanitalonpojat - eivät ole sissien kokemusmaailman rajoissa ihmisiä, vaan ainoastaan sorron vihattava symboli. Minulle - ja vielä enemmän niille aikamiespojille - tämän kirjeen kirjoittanut nuori nainen on aivan yhtä vieras ja epäinhimillinen kuin ranskalaiset turistit niille sisseille.