Totalitarismi, jatkoa

Kun Jantusen Markku on innostunut kommentoimaan sitä totalitarismikäsitettä laajemminkin, niin tarkennan vielä edelliseen, miksi totalitarismi on nimenomaan demokratian aikakauden tuote: siksi, että kaikki totalitarismit lupaavat toteuttaa "kansan" "todellisen tahdon" "lehmänkauppojen" ja eturyhmien partikularismin aiheuttamasta jarrutuksesta piittaamatta. Parlamentarismin ja oikeusvaltion mekanismit nähdään aina osaksi tätä jarrutusta, ja "todellinen tahto" on aina totalitarismin ideologien etujoukon hallussa. Tästä olen tietysti kirjoittanut ennenkin, mutta muistutetaan vielä kertaalleen: parlamentaarisen demokratian tarkoituksena ei ole "kansan tahdon" välitön toteuttaminen, mikä on mahdotonta siksikin, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kansan tahtoa, vaan eturyhmien tahtojen kompromissi. Tähän kompromissiin vaikuttavat sitten monet sameuttavat tekijät - mm. se, että ihmiset eivät välttämättä edes aja omaa etuaan (kansalaisen on käytännössä aina hyvin vaikea hahmottaa omaa etuaan; sitä paitsi rikas voi tukea köyhien ehdokkaita huonoa omaatuntoaan; köyhä taas voi äänestää karismaattista kansanvillitsijäehdokasta, vaikka tämän käytännön poliittinen ohjelma ei olisikaan köyhän etujen mukainen; ja monet äänestävät taktisin perustein).

Demokratiassakin on olemassa ristiriita hallittavien ja hallitsevien välillä, mutta demokratiaan kuuluu oleellisena osana se, että tämä ristiriita tunnustetaan ja lainkuuliaisille kansalaisille pidetään auki mahdollisimman paljon kanavia vaikuttaa päätöksentekoon: valtiovallan päättäjistölle vaihtoehtoiset eliitit (tiedotusvälineet, tiede ja tutkimus, kansalaisjärjestöt, työmarkkinajärjestöt, yrityselämä...), ja ylipäätään kansalaisten joukosta pyritään mahdollisuuksien mukaan rekrytoimaan uusia päättäjiä; lisäksi heidän kanssaan neuvotellaan ja konsultoidaan säännöllisesti. Näin päättävästä vallankäyttäjistöstä pyritään saamaan mahdollisimman pitkälle kansan näköinen.

"Suoran demokratian" vaatijat sitä vastoin rajaavat kansan omien kriteeriensä mukaan, mikä merkitsee, että huomattava osa kansaa yksinkertaisesti jo määritelmävaiheessa suljetaan kansan ulkopuolelle (kommunistit/riistäjäporvarit/kulakit/pakkoruotsittajat...) ja heidän ajamansa asiat julistetaan itsessään epäkansanomaisiksi ja sellaisina keskustelutta hylättäviksi. Neuvottelut leimataan lehmäkaupoiksi - kun "kansan tahto" on jo määritelty, sitä ei tarvitse enää hioa eikä toimittaa neuvottelemalla - ja uusien päättäjien rekrytointikin tapahtuu ankarin ehdoin.

Totalitarismin siemen oli jo näkyvissä siinä, kun Iiro Viinanen aikoinaan valtiovarainministerinä torjui jonkin ehdotetun linjanvedon "70-lukulaisena". On mahdollista, että ehdotettu linjanveto oli oikeasti toteuttamiskelvoton; mutta Viinasen tapa torjua se oli olemuksellisesti totalitaarinen: kyse ei ollut ajatuksen arvioimisesta sen sisällön ja meriittien perusteella, vaan sen assosioimisesta osaksi ideologisista periaatesyistä määritelmällisesti poissuljettujen ehdotusten kategoriaa: "Vain kulakki/pakkoruotsittaja/jutkujen perseennuolija/taistolainen/riistoporvari/70-lukulainen... voi esittää mitään tuollaista!"

Tietenkin jonkun Tony Halmeen edustama populismi sisältää avoimemmin totalitaarisia piirteitä. Tony Halmeen menestys ja hänen innokkaiden nettifaniensa lausunnot kuvaavat erinomaisesti sitä Hitlerinkin menestystä selittänyttä mekanismia, että jokainen protestiäänestäjä erikseen kuvittelee Halmeen ajavan juuri hänen asiaansa, vaikka protestiäänestäjien edut olisivat keskenään kuinka vastakkaisia, puhumattakaan siitä, että Halmeen vaatimukset olivat usein selkeässä ristiriidassa juuri äänestäjän omien etujen kanssa. Kun sosiaalipummi - käytetään nyt tätä epäkohteliasta sanaa tarkoittamaan sosiaalituen käyttäjäksi laitostunutta ihmistä - äänestää henkilöä, joka vaatii kuria sosiaalipummeille ja rahoja pois renttujen ja juoppojen elättämisestä, niin siinä on toki oma tragikoomisuutensa; mutta jokainen Halmetta äänestävä sosiaalipummi tietenkin omasta mielestään itse käyttää tukia oikeutetusti - vain nuo muut ovat niitä pummeja. Juttu vain menee niin että Halme - tai Hitler - pelkällä tyylillään pystyy vetoamaan sellaisiin tyyppeihin, jotka ovat yksinkertaisesti vain epämääräisellä ja artikuloimattomalla tavalla vittuuntuneita.