Totalitarismi

Aika ja Timo kiinnittää huomiota siihen, että trioerektuslaiset käyttävät sanaa "totalitarismi" kovin varomattomasti, esimerkiksi Markku Jantunen antaa ymmärtää, että kaikki varhaisemmat yhteiskunnat olivat totalitaristisia. Tämä on tietenkin silkkaa hölynpölyä ja osoittaa, miten lapsellisiin käsityksiin maailman menosta päädytään, jos halveksitaan humanistista sivistystä: pojalta on peruskäsitteet sekaisin.

Totalitarismi, hyvät lapset, on läpikotaisin moderni ilmiö ja kuuluu nimenomaan demokratian aikakaudelle. Ennen demokratioita oli olemassa kuninkaita, jotka toimivat valtakuntaa yhdistävinä symboleina, mutta tämä ei suinkaan tarkoittanut, että kuninkaan sana olisi ollut laki. Majesteettirikoksesta ja kuningasta vastaan suuntautuneista kapinoista toki rangaistiin kuolemalla, mutta tämä merkitsi käytännössä vain, että kun yhteiskuntaluokkien väliset ristiriidat kärjistyivät poliittisen kriisin tai sisällissodan asteelle, molemmat riitelevät osapuolet hakivat tukea ja legitimiteettiä kuninkaasta. Kuninkaan tehtävänä oli mennä sinne, minne hänen johtamansa joukko häntä veti, ja silloin kun joukko veti kahtaalle, myös kuningas tunsi repeytyvänsä molempiin suuntiin. Itse asiassa juuri tämä oli kuninkaan funktio: toimia eripuraisten luokkaintressien sovittelijana. Sen takia kuninkaiden vallanperimys ja puhdas sininen veri oli niin tärkeä asia: edes kuninkaasta täytyi kaikkien merkittävien yhteiskunnallisten intressiryhmien olla yhtä mieltä, jos muusta ei voitu päästä sovintoon.

Tämä ei tietenkään ole totalitarismia. Autoritaarista vallankäyttöä kyllä; mutta tarpeettoman ja itsetarkoituksellisen väkivallan käyttö omiin alamaisiin ei välttämättä kuulunut monarkkien aikakaudella kuninkaiden normaaliin toimintaan. (Kuningaskin ymmärsi, että väkivallan käyttö on pikemminkin merkki auktoriteetin menettämisestä kuin auktoriteetista.)Kapinoihin noustiin useinkin virallisen yhteiskuntajärjestyksen puitteissa - esimerkiksi nuijasodan kapinalliset eivät olleet mitään yhteiskunnan ulkopuolelle karanneita puskajusseja, vaan pitäjät - laillisen yhteiskuntaorganisaation aluehallinnolliset yksiköt - nousivat sellaisenaan kapinaan. Valtio sinänsä siis repeytyi kahtia, ja osa siitä oli - osittain voimatoimin, mutta osittain sovittelemalla - paimennettava takaisin ruotuun. Ajan sisällissodat olivat toki ankaria ja niissä kuoli paljon väkeä, mutta varsin usein kuningas päätyi taistelujen tauottua hyvinkin edulliseen sopimukseen kapinaan nousseen yhteiskuntaluokan kanssa. Tämän takia kapinoita olikin - niiden avulla oli realistisesti mahdollista neuvotella yhteiskuntasopimus uusiksi.

Tällainen touhu ei ollut ensinkään mahdollista totalitarismissa, jolle on ominaista valtion kaikenkattavuus ja totaalius. Olisiko Hitler muka voinut neuvotella Stauffenbergin murhasalaliiton kanssa? Ehei. Eivät stauffenbergiläiset halunneet Hitleriltä myönnytyksiä itselleen eivätkä edustamalleen yhteiskuntaryhmälle. He halusivat totaalisesti eroon Hitleristä; ja vastaavasti Hitler yhtä totaalisesti eroon heistä.