Panua sinäkin itsellesi kielitaito

Árainn Mhórin folklorekokoelman päälle tuli läikytettyä hedelmämehua niin että sivut kärsivät hiukan liimautumisesta. Näin siis ennen kuin koko kirjan lukemista oli kunnolla aloitettukaan. Masentavaa. Nyt se kai täytyy lopultakin panuta, käyttääkseni ystäväni Ivan Hlinkan keksimää verbiä. Ja jos ette tiedä, mitä panuaminen on, niin tässä määritelmä.

Panuamiseen tarvitaan: kohtuullinen, ei välttämättä hyvä iirin kielen taito; iirinkielinen kirja (suositeltavia kirjoja löytyy tästä luettelosta ja ne voi ostaa täältä); ja kynä.

Panuamisen ensimmäinen vaihe: kirja luetaan tai silmäillään läpi. Tällöin tulee alleviivata kaikki oudot sanat, kaikki käsittämättömät sanonnat sekä kaikki sanonnat, jotka ymmärtää, mutta joita ei olisi itse osannut muodostaa. Kirja menee tällä pelillä hirveän näköiseksi, mutta enpä voi sanoa, ettei se olisi tarkoitus,

Panuamisen toinen vaihe: kirja luetaan läpi sanakirja kädessä. Oudot sanat ja sanonnat tuherretaan kirjan marginaaleihin. Myös ne ymmärrettävät, mutta vaikean näköiset sanonnat tarkistetaan sanakirjasta ja niitä koskevat huomautukset tuherretaan marginaaleihin.

Panuamisen kolmas vaihe: kirja luetaan sen varsinaisen sisällön, esim. kaunokirjallisen arvon vuoksi ilman kynää ja sanakirjaa.

Iirin sijasta voidaan haluttaessa opiskella muita vieraita kieliä. Yhden kirjan panuaminen voi kestää kuukausikaupalla, mutta takaan, että panuamista tehokkaampaa tapaa oppia kieltä ei ole vielä keksitty. Kuuden eri aihepiirejä käsittävän kirjan panuaminen riittää kohentamaan huonon koulukielitaidon esim. henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon tarvittavalle tasolle. Itse asiassa täydellinen ymmärtämyksen puutteeni ruotsin opetuksesta napisijoita kohtaan johtuu siitä, että he pystyisivät parin kirjan määrätietoisella panuamisella kehittämään kielitaitonsa kyllin hyväksi saadakseen siitä iloa ja rikkautta elämäänsä. Mutta laiskurit ja idiootit ovat periaatteessa laiskureita ja idiootteja juuri siksi, että esim. panuaminen ei tule heille mieleenkään.