George Soros ja avoimen yhteiskunnan kriisi

George Soros kirjoittaa American Prospectissa Yhdysvalloissa ilmenevistä totalitarismin merkeistä. Hän katsoo, että Bushin hallinnossa esiintyy ilmiselviä pyrkimyksiä totalitarismiin, ja aikoo vastedes keskittyä tukemaan avoimen yhteiskunnan puolesta toimivia ryhmiä myös Yhdysvalloissa, ei vain ex-neukkulaisissa takapajuloissa.

Tämä siis Jantusen Markulle, joka ei usko totalitarismien kykenevän syrjäyttämään demokratioita enää missään. Valitettavasti en voi olla yhtä mieltä hänen kanssaan, en liioin Lumikin, joka nojautuu Fukuyaman idyllisiin kirjoituksiin länsimaisesta liberalismista historiallisen kehityksen viimeisenä vaiheena. Ikävä kyllä läntinen demokratia toimii parhaiten silloin, kun yhteiskunnassa on monta suhteellisen tasavahvaa poliittista vaihtoehtoa, joiden välillä vallitsee hyvin sovittamaton ristiriita. Paradoksaalista kyllä Suomi oli taistolaisten aikana elinvoimaisempi demokratia kuin nyt, koska silloin oikeistonkin oli kerta kaikkiaan pakko miettiä, mitä demokratia on ja miten avointa yhteiskuntaa voidaan parhaiten suojella taistolaisten uhalta. Oikeasti vainoharhaiset äärioikeistolaiset saattoivat tehdä sananvapautta hyödyttäviä tekoja, kuten kustantaa Vankileirien saariston suomennoksen. - Nyt meillä sitä vastoin on yhteiskunta, jota - tasa-arvoisten vastapuolten dialektisten, hedelmällisesti synteesiin johtavien kaksintaistelujen sijasta - hallitaan ideologisoidun "taloudellisen välttämättömyyden" konsensuksen nojalla, ja itäeurooppalaisia yhteiskuntia tuntevana totean, että retoriikka, jolla sitä taloudellista välttämättömyyttä piiskataan ihmisiin esim. Suomessa, ei oleellisesti eroa neuvostokommunismin välttämättömyysretoriikasta. On täysin mahdollista, että länsimainen demokratia rappeutuu itäeurooppalaistyyppiseksi totalitarismiksi, ja yhtä lailla on täysin mahdollista, että vaihtoehdottomuuden masentama alaluokka etsii lohdutusta jostain totalitaarisesta liikkeestä - hurriviha, ulkomaalaisviha, jopa kiihkoislam, valitkaa siitä.

Asiahan nyt on sillä tavalla, että kukoistavia sivistyksiä on ennenkin rappeutunut ja vajonnut kurjuuteen. Ei ole mitään asiallista syytä, miksi länsimaiden lopullinen perikato ei olisi mahdollinen - tuhoutuihan mayakulttuurikin lopulta aiheuttamaansa ekokatastrofiin, islam rappeutui mongolihyökkäysten jälkeen vapaamielisestä kaupunkikulttuurista löyhkääväksi ja rääsyiseksi pappisvallaksi, ja myös Afrikassa oli eläviä sivistyspiirejä, joiden rappio ja tuho ei ollut yksinomaan (tuskinpa edes pääasiassa) "länsimaisen imperialismin" vika. Vaikka en olekaan mikään Oswald Spenglerin oppipoika, enkä liioin kykene näkemään Räsypokkaa sellaisena rappioilmiönä kuin Lumikki sen näkee, olen sitä mieltä - tämä on ehkä Orwellin esseiden vaikutusta - että ei ole mitään asiallista syytä, miksei esimerkiksi länsimaisen liberalismin perinne voisi tulla tiensä päähän ja rappeutua olemattomiin, niin ettei siitä jäisi edes jäännöksiä minnekään. Loppujen lopuksi esim. se ylistetty vapaamielinen islamkin hävisi maan päältä niin jäännöksettömästi, että meillä on täällä lännessä ihmisiä - esim. Perkolan Tommi - jotka kaikkea saatavilla olevaa historiallista todistusaineistoa uhmatenkin uskovat, ettei mitään sellaista islamilaista sivistystä koskaan ollutkaan muualla kuin poliittisesti korrektien humanistien ajatuksissa. Tommi on tietenkin väärässä, mutta on hyvin ymmärrettävää, miksi hän uskoo näin: ajatus siitä, että sellainen vireä ja vapaamielinen sivistys voisi kadota ja korvautua nykyislamin kaltaisella suvaitsemattomalla perähikiän teokratismilla, on kerta kaikkiaan sietämätön, koska se implikoi, että myös meidän kulttuurillemme voisi käydä samoin - että Tommin lapsenlapsenlapset voisivat olla Tampereen tautisissa slummeissa remuavia rääsyläisiä, joita Bolivian tai Bangladeshin kaltaisten vauraiden ja onnellisten maiden hyvinvoipa keskiluokka katselisi kolmiulotteisten televisioidensa uutislähetyksissä tuhahtaen keskenään jonkin rasistisen herjan rappeutuneista valkonaamoista.

Tässä on muutamia tapoja, miten niin voisi käydä:

- Sisäiset ristiriidat läntisissä demokratioissa kiihtyvät hillittömiksi, kun köyhyys lisääntyy ja sosiaalipoliittiset toimet kielletään taloudellisten välttämättömyyksien nojalla, valtioiden heikkeneminen pakottaa ihmiset turvautumaan yhteisöihin, yhteenliittymiin ja jengeihin, jokapäiväinen olemassaolon taistelu hävittää sosiaalisen yhteisvastuun siteet.

- Ulkoisen uhan, esimerkiksi terrorismin pelko johtaa oikeusvaltion ja demokratian asteittaiseen rappioon. Kuten George Soros sanoi, merkkejä tästä on jo näkyvissä Yhdysvalloissa.

- Yhdysvallat provosoi piittaamattomalla politiikallaan esiin uuden kylmän sodan asevarustelukierteineen. Tällöin Yhdysvalloilla on Neuvostoliiton rooli, Eurooppa taas on "vapaan maailman" keskus. Yhdysvallat vajoaa totalitarismiin, mutta myös Euroopan yhteiskunnat saavat yhä totalitaristisempia piirteitä.