Blogiarvostelu päivän päätteeksi

Kohta on puoliyö, joten täytyy mennä kotiin vihreälle teelle ja unelle. Mutta sitä ennen sanon, että Mietteitä mettästä on lempiblogejani, siitä yksinkertaisesta syystä, että sen tunnuskuvio ja nimi muodostavat niin täydellisen yhteensopivan esteettisen kokonaisuuden, josta kaiken lisäksi tulee miltei nostalginen olo.

Ruotsinkielisessä blogissani mainitsin, että käydessäni keväällä Tampereella seminaarissa maisemat - sisäsuomalaisen oloiset metsät - aiheuttivat minulle miltei fyysisesti aistittavia nostalgian tunteita, koska en ollut aikoihin käynyt Turusta muualla kuin Helsingissä ja Irlannissa. Ehkä Mietteitä mettästä vetoaa joihinkin vastaaviin lapsuudenmuistoihin keski-ikäistymisen sentimentalisoimassa miehessä, joka ei sitten sitä omaa perhettä saanut, ellei sitten ystävämme inkojen mailta suostu yhteistyöhön tämän ongelman korjaamiseksi näin loppumetreillä.