Giobóga, criomáin, blúiríní, léaspairtí

Jo muutamia kuukausia minulla on ollut netissä sivu An Saol in Varkaus, jossa yritän - tavanomaista ulsterilaisvaikutteista mongerrustani helpommalla ja standardoidummalla iirillä (jota on tosi vaikeaa kirjoittaa - ulsterilaisia muotoja lipsahtelee aina sekaan!) - kertoa irlantilaisille koulukakaroille lapsuudestani Suomessa. Ikävä kyllä en yleensä saa mitään kovin kehittäviä ideoita, mistä kirjoittaa. Ne tekstinpätkät tahtovat jäädä kovin hajanaisiksi ja tylsiksi. Sitä ajattelee, että suomalainen elämä olisi Irlannin näkökulmasta hyvinkin erilaista ja jännittävää, ja sitten yhtäkkiä huomaa, ettei osaa kertoa omasta lapsuudestaan muuta kuin että joo, mä asuin kerrostalossa joka oli viininpunainen ja beessi. Silloin kun kirjoitin nettiromaaniani Tachtaimis an Grádh Sin - jolle ei vieläkään ole löytynyt julkaisijaa Iarla Mac Aodha Bhuín jo viime syksynä Feastaan kirjoittamasta ylistävästä arvostelusta huolimatta! - Gaelic-L:n porukka, mm. Caoimhín Ó Donnaile, oli hyvin innostunut juuri suomalaisen luonnon kuvauksista - lumesta ja havupuista - jotka heidän mielestään oikein korostivat, ettei tässä nyt ainakaan Irlannissa olla.

Irlantilaisethan eivät lunta juuri kotimaassaan näe. Minä olen viettänyt siellä kokonaisen talven, joka tavallaan kului hukkaan juuri siksi, että ilmasto - oikean talven puuttuminen - vaikutti minuun niin käsittämättömästi. Ruth oli lumesta ja talvesta riemuissaan kuin pikkutyttö - no, kai 22-vuotias vielä on pikkutyttö? - ja hän ottikin paljon valokuvia Lapin maisemista käydessään käsivarressa.

Ai mitäkö tarkoittavat giobóga, criomáin, blúiríní, léaspairtí? Kaikki ne ovat monikkomuotoja sellaisista iirin kielen sanoista, joilla voidaan viitata "informaationpalasiin", "tähdenväleihin", sellaisiin pieniin tietoannoksiin, joita An Saol in Varkaus -sivuunkin sisältyy. Joka sana on eri murretta. Giobóga tulee Aindrias "Fiach Fánach" Ó Baoillin julkaisemasta lehtipakinapalstasta Giobóga nuaíochta, Uutisvälähdyksiä, ja lienee Keski-Donegalin murretta, jota Fiach Fánach kirjoitti. (Hänenkin kirjojaan pitäisi taas lukea, vaikka ovatkin aika tylsiä - tyypillinen esimerkki iirinkielisestä maaseutukirjailijasta, jonka ainoa funktio on toimia iirinopiskelijan lukemistona sekä oikeiden kirjailijoiden sananrieskan tai vaikkapa sanakirjan raakamateriaalina. Olen kyllä "panunnut" sekä lehtipakinakokoelman Fiach Fánach että käsiin hajonneen liimaselkäkokoomateoksen melko perusteellisesti, joten Aindrias Ó Baoill lienee jättänyt omaan iiriini niin syvät jäljet kuin on ylipäätään mahdollista.) Criomáin tulee Antrimista, iiriksi Aontroim: Itä-Ulsterin, nykyisen Pohjois-Irlannin, sukupuuttoon kuolleiden murteiden folklorea esitellyt kokoelma Athchló Uladh sisälsi antrimilaisia tekstinäytteitä otsikolla Criomáin Aontroma. Blúiríní on lähinnä standardikieltä; léaspáirtí tulee etelästä, Coolean (Cúil Aodha) iirinkieliseltä alueelta, Aindrias Ó Muimhneacháinin kokoamasta folkloreniteestä Seanchas an Táilliúra, Räätälin jutut, jonka lopulla on léaspáirtí fé tháilliúirí, tähdenvälejä räätäleistä, eli Ó Muimhneacháinin haastatteleman räätäli Pat Buckleyn eli Pádraig Ó Buachallan muisteluksia kollegoistaan.

Pat Buckley oli ronski kansanihminen - itse asiassa liian ronski tekosiveille vapaavaltioajan irlantilaisille. Ó Muimhneacháin haastatteli häntä iiriksi, mutta hän oli kaksikielinen mies, jolta toinen kotimainen eli englanti sujui yhtä nokkelasti kuin iirikin. Englanniksi häntä haastatteli muudan Eric Cross, joka kirjoitti hänestä ja hänen vaimostaan teoksen The Tailor and Ansty. Ja siitä syntyi skandaali - oliko se nyt 50-luvulla - jota nykynäkökulmasta on mahdoton ymmärtää.

En ole itse lukenut kirjaa The Tailor and Ansty, koska iiriä osaavana en ole kiinnostunut englanninkielisestä laimennetusta limpparista - Ó Muimhneacháinin teos sitä vastoin on panuttu hyvin tarkkaan. Mutta kun Crossin kirja julkaistiin, siitä keskusteltiin jopa parlamentissa, Dáil Éireannissa - silloin kun asuin Galwayssa, tätä käsiteltiin laajasti iirinkielisen kirjallisuuden sensuuria käsitelleessä artikkelissa joko Comharissa tai Cuislessa (vai olikohan se sittenkin Feasta?), valitettavasti en älynnyt ottaa lehteä mukaan, kun matkatavaraa oli mukamas liikaa - koska jonkun mielestä Pat Buckley oli "seksihullu" ja hänen vaimonsa Ansty "vajaamielinen". Eric Cross oli näet kuvannut realistisesti sekä vanhan Patin maanläheistä asennetta lisääntymiseen ("ihmisten pitäisi naida enemmän, niin ei tarvitsisi noita sotia käydä" - tämän tosiaan keksi irlantilainen kansanihminen parikymmentä vuotta ennen hippiaikoja!) että tämän tapaa flirttailla muijansa kanssa, ja siitä joku sitten otti asiakseen pahentua ja närkästyä. - Sanottakoon, että Ó Muimhneacháinin kirjasta en muista mitään tämän suuntaista: se on täyttä asiaa sillä tavalla kuin iirinkieliset folklorekokoelmat yleensä ovat, eli käsittelee maalaiselämää ja maatöihin liittyviä työmenetelmiä, eläinten ja ihmisten tauteja sekä kansanpuoskareiden lääkintämenetelmiä - ylipäätään kaikkea sitä mitä kielitieteilijät, kansatieteilijät ja iirin opiskelijat tarvitsevat tarkoituksiinsa. - Irlanti oli tunnetusti 60-luvun vallankumoukseen asti hyvin vanhoillinen maa näissä seksuaaliasioissa, ja iirin kielen huono maine koululaisten keskuudessa johtuu pitkälti siitä, että sitä käytettiin ideologisiin tarkoituksiin: iirinkielinen maaseutu stilisoitiin puhtoisen ja hurskaan elämän prototyypiksi. Todellisuudessa kuitenkin nimenomaan syntyperäiset iirinpuhujat olivat juurevia ja realistisia maalaisihmisiä, jotka kyllä ymmärsivät, että elikoiden astutus ja ihmisten sukupuoliyhdyntä ovat oleellisesti ottaen sama asia. Má tá sí ag iompar clainne, chan ón ghaoith a thóg sí é! (Hyi helvetti, millainen snobi olen - tuossakin on ulsterilainen chan ja sitten vielä datiivimuoto, ikään kuin sellaista joku nykyään käyttäisi. Milloin minä opin kirjoittamaan jotain muuta kuin 1900-luvun alun Ulsterin iiriä?)

Buckleyn räätäliä ja Anstyä käy kyllä sääliksi. Eric Crossin kirja kiellettiin, ja vanha aviopari joutui hyvin kiusallisen huomion kohteeksi. Tavallisia kunnon ihmisiä alettiin pitää jotenkin saastaisina ja haureina, eivätkä he itse edes oikein ymmärtäneet, miksi, koska hehän tuskin oleellisesti erosivat ajatuksiltaan ja sukupuoliasenteiltaan muista Cúil Aodhan vanhoista aviopareista. Vaino lienee lyhentänyt heidän elämäänsäkin.