Borges

Lankesin taas ostamaan Jorge Luis Borgesin novellikokoelman -
tällä kertaa kyseessä oli El libro de arena,
Hiekkakirja. "Areena" tosiaankin on alkujaan espanjalainen
sana, ja espanjassa se on ilmeisesti perimmältään viitannut
härkätaisteluareenan hiekkaan. Kasablogin Eoin Óg, anteeksi,
Seán Óg, ei kun Jussi Óg närkästyi minulle aikoinaan siitä,
että tulin sanoneeksi Borgesia omalla kohdallani tyhjiin
ammennetuksi, ja kieltämättä se oli liian vahva ilmaus. Silloin
kun tutustuin Borgesiin - aloittamalla epäilemättä parhaasta
päästä, eli novellista Tlön, Uqbar, Orbis Tertius -
Galwayn yliopiston kirjastossa (sittemmin olenkin yrittänyt
kääntää sitä iiriksi) - hän avasi minulle niin raskaan ja
massiivisen uuden oven, että iirikin melkein jäi tässä
hurmiossa sivuun, ja rupesin vain sen takia opettelemaan
espanjaa, että voisin lukea Borgesia alkukielellä. (Vastaavasta
syystä opettelin aikoinani puolaa, voidakseni lukea Czeslaw
Miloszin Mitt Europan puolaksi.) Kuitenkin olen mielestäni jo
lukenut niin paljon Borgesia, että tiedän osapuilleen, mitä häneltä voi
odottaa. Kyllä minäkin palaan säännöllisesti Tlönin pariin, mutta en enää
kieli pitkällä innoissani avaa jokaista uutta Borges-pokkaria.

Leena Krohn lienee meikäläisistä kirjailijoista lähinnä Borgesia - ja
varmaan juuri siksi hän on myös suuri tuntematon. Se sianhoito-oppaan
kirjoittanut kirjallisuustieteilijä, jonka nimen unohdan tahallani (joo
joo, Markku Eskelinen), sanoi jossain yhteydessä jotain sen suuntaista,
että valtavirta pyrkii tahallaan häivyttämään suomalaisen kirjallisuuden
fantasiapuolen Krohnista Verroseen korostaakseen sitä puolta suomalaisesta
kirjallisuudesta, "joka kuokkii realismin suota vuodesta toiseen
mallivangin tarmokkuudella". Ainakaan Krohnista minä en tiennyt yhtään
mitään ennen kuin kuulin radiosta kuunnelmasovituksen hänen
novellistaan, jonka nimi oli muistaakseni Ilmiö.

Krohnin vika on se, että hän on yrittänyt kirjoittaa borgesilaisia
romaaneja, varmaankin siksi, etteihän kukaan novelleja lue, tai siksi,
ettei novellien julkaiseminen ole kaupallisesti kannattavaa. Idea ei
kuitenkaan oikein toimi. Olen nähnyt ja lukenut eläissäni tasan yhden
toimivan "borgesilaisen romaanin" - se oli myös borgesilaisia novelleja
kirjoittaneen Þórarinn Eldjárnin Skuggabox - mutta Krohnin yritelmiä
en oikein ole innostunut lukemaan loppuun. Hänen novellinsa sitä vastoin
ovat oikein toimivia, koska borgesilaisen selittämättömyyden, toisen
todellisuuden kummittelun lisäksi niissä on oikein sympaattisia realistisia
elementtejä, jotka saavat fantasian toimimaan puolta hyytävämmin.
Samantapaisia ansioita muuten on myös Þórarinnilla, joka kylläkin on
kehittänyt borgesilaisuudesta oman humoristisen ja farssimaisenkin version.