Vihaava rakkaus, rakastava viha

Oltuani nyt pariin otteeseen jonkinlaisissa, toistaiseksi lähinnä harjoituksen luonteisissa sukupuolisuhteissa minua arvostavan ihmisen kanssa - vakavaa suhdetta siitä ei tainnut tosin tulla, vaikka olen alkanut oikeasti pitää kyseisestä henkilöstä - olen huomannut, ettei se mitenkään sanottavasti lievitä naisvihaani. Pikemminkin asia on päin vastoin: huomattuani, että mikään luonnonlaki ei todellakaan kiellä minulta seksuaalielämää, olen alkanut entistä raivoisammin vihata ja halveksia niitä naisia, jotka tekevät pilkkaa minusta seksuaaliolentona. Tuntuu samalta kuin mentyäni Åbo Akademihin opiskelemaan ja saatuani siellä ehkä ensimmäisen kerran elämässäni ihmisarvoista kohtelua. Sen jälkeen minua pelotti kulkea Varkauden kaduilla siitä yksinkertaisesta syystä, että pelkäsin törmääväni johonkin vanhaan koulukiusaajaan ja tappavani hänet siihen paikkaan, koska olin lopultakin saanut varmuuden siitä, että minullakin oli ihmisoikeudet ja että kellään ei ollut minkään valtakunnan oikeutta halveksia minua. Nyt sitten ilmeisesti asia on niin, että jos joku nainen minulle kumppaniksi rupeaa, se vain lisää inhoani ja halveksuntaani kaikkia muita naisia kohtaan. Hyvät puolet: Jos tästä vielä vakisuhteeseen verryn, minusta tulee ilmeisesti melkoisen uskollinen seurustelukumppani. Huonot puolet: Ei se oma kultakaan välttämättä ihan loputtomiin jaksa kuunnella vuodatustani siitä, millaista imelänmöyheää ripulipaskaa ja ihmiskunnan pohjaliejua kaikki muut naiset ovat.