Vielä Siitoimesta

Muuan Pekka Siitoimen aateveljistä innostui kiittämään minua muistokirjoituksesta, jonka olin omistanut heikäläisten suurelle mestarille. Samalla hän lähetti mietittäväkseni pitkän sepustuksen, joka vaikutti yhtä ikävystyttävältä kuin heikäläisten teoriat yleensäkin; se perustui siihen tavanomaiseen virheelliseen lähtökohtaan, että juutalaiset sotienvälisessä Saksassa olisivat olleet jonkinmoista "eliittiä", kun todellisuudessa he olivat enimmäkseen pikkuporvaristoa ja keskiluokkaa. No, kansallissosialismi on ainakin propagandan tasolla Lumpenproletariatin ideologia, tai ainakin viljelee Lumpenproletariatin näkökulmaa, josta katsoen kieltämättä pikkukauppiaan ja hammaslääkärinkin voi nähdä "eliittinä", jos niin haluaa.

Mutta se siitä. Kukaan Blogistanissa ei ole tarttunut täkyyn eikä provosoitunut Siitoimen muistokirjoituksen perusideasta, joka oli suunnilleen seuraavanlainen: Siitoin oli ehkä aatteiltaan epähumaani raakalainen, mutta hänen elämästään tuntuu puuttuneen merkittävä osa siitä vieraantuneisuudesta ja sanoihin pukemattomasta ahdistuksesta, joka on luonteenomaista keskinkertaiselle nykyintellektuellille. Kuten sanottu, Siitoin, kuten Runebergin Kulneff, knulla', söp och slog ihjäl med samma varma själ, paitsi ettei Siitoin tietenkään ketään tappanut, mitä nyt yhden kirjapainon tuikkasi tuleen (ja kun otetaan huomioon, että kyse oli taistolaisesta kirjapainosta 1970-luvulla, varsin merkittävä osa kansaa oli valmis ymmärtämään hänen motiivejaan, mistä hän aivan varmasti oli itse hyvin perillä) - jos joku meistä älyköistä ryyppäisi ja naisi Siitoimen tapaan, kaikki hänen kaverinsa epäilemättä ylistäisivät asianomaisen "rehevän renessanssi-ihmisen elämäntyyliä". Itse asiassa Siitoimen ns. natsismissa saattoi olla varsin paljon samaa kuin meikäläisen naisvihassa: hän varmasti nauroi partaansa nähdessään, miten helppoa keskiluokkaa oli provosoida repimään pelihousunsa ja kauhistelemaan; ja on varsin todennäköistä, että hän valitsi provosointikeinokseen elinkelvottoman ja epähumaanin ideologian juuri sen takia, että hän tiesi, miten mahdotonta sellaisella oli saada oikeaa poliittista vaikutusvaltaa ja miten vaarattomina kaikki hänen ja hänen kaveriensa propagandashowt siksi olivat tuomittuja pysymään koko yhteiskunnan kannalta. Itse asiassa Siitoimesta oli varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa yhteiskuntarauhalle: hänen ilmeisen överiksi vedetyn ja teatraalisen toimintansa ansiosta oli varsin helppo leimata kaikenlainen äärioikeistolainen liikehdintä pelleilyksi; ja toisaalta hänellä oli niin hyvä silmä nürnbergiläisittäin näyttäville lavastuksille ja paraateille, että hän luultavasti pystyi siirtämään aateveljiensä toiminnan painopistettä pois rikosten teosta ja kohti upeita ja henkeä nostavia propagandatapahtumia. Pahaa pelkään, että äärioikeistolainen toiminta ei Siitoimen kuoltua ole niin harmitonta ja rentoa kuin hänen aikanaan. Leppoisan, rehevän ja keski-ikäisen, lapsiaan rakastavan ja muutenkin inhimillisen juopottelijan ja naipottelijan tilalle astuvat kylmät nuoret tappajat, joiden elämästä puuttuu niin pimppa kuin huumorikin - eikö se muka ole muutos huonompaan, noin niin kuin yleisen yhteiskuntarauhan kannalta?

On varsin mahdollista ja jokseenkin todennäköistä, että Siitoin oli jollain tasolla ja jossain mielessä hyvä ja huolehtiva isähahmo tällaisille nuorille miehille. Toivoisikin, että joku sosiologi vaivautuisi tutkimaan Siitoimen roolia yhteisössään.

PS. Tähän mennessä Tommipommi on ainoa blogi, jossa on vaivauduttu kommentoimaan näkemystäni Pekka Siitoimesta onnellisena, täysipainoista elämää viettäneenä ylemmän tason miehenä. Sen kunniaksi vaihdoin mottoa.

PPS. Muuten olen sitä mieltä, että on äärimmäisen kohtuutonta odottaa minulta tai keltään miesbloggaajalta asiallisia kommentteja esimerkiksi Birdyn tyhjänpäiväisiin ja pointin täysillä kaukaa ohittaviin teorioihin ATM-miesten vaikuttimista niin kauan kuin naisbloggaajat eivät osaa sanoa mitään vaikkapa Siitoimesta. Pidän kohtuuttomana sitä, että miesten ja naisten asioita pohdittaessa miesten odotetaan näkevän täysin itselleen vieraat miehisyys- ja urostelukulttuurin ilmiöt osana omaa mieheyttään, kun taas naisilla on oikeus karkottaa mielestään sellaiset naiseuden osa-alueet, joihin he itse eivät voi samastua. Kun nainen tekee jotain tyhmää tai harkitsematonta, se on jollain tavalla aina miesten kollektiivinen syy, koska mies on vieroittanut naisen jalosta ja siveästä luonnostaan; kun mies tekee jotain tyhmää tai harkitsematonta, se on hänen kelvottoman mieheytensä syytä. Jos tähän miehet vastaan naiset -keskusteluun halutaan mitään järkevää dialogia kakanheittokisojen sijasta, esimerkiksi naisten tulisi voida kysyä itseltään, miksi naiset viehättyvät Pekka Siitoimesta, ja millä ehdoin he itse voisivat viehättyä Pekka Siitoimesta. Valitettavasti naiset eivät kykene mihinkään kriittiseen itsetutkisteluun, minkä huomaa esimerkiksi Birdystä. Se, mihin he kykenevät, on kriittisen itsetutkistelun vaatiminen miehiltä.

Kun dialogin ovea on kyllin kauan naiselle avoinna pitänyt, niin sen voi paiskata kiinni, lukita ja avaimen heittää menemään puhtain omintunnoin.