Arvokasta ihmisoikeustyötä

Fabula-bloggaaja oli uskaltautunut parilla sanalla himmentämään marsalkka Mannerheimin puhtaiden aseiden hohdetta sen Elina Sanan kirjan johdosta, jolloin joku heitti Fabulalle linkin erään aivan tietyn oikeistolaisen paheksunta-automaatin arvosteluun Sanan kirjasta. Ajattelin peräti lukea arvostelun, mutta suljin sivun heti kun näin kirjoittajan nimen. Arvostelun kirjoittaja, tyypillinen isänmaallisuuskiekukaula, on sikäli omalaatuinen, että hän on julkaissut useita Turkkia myötämielisessä sävyssä käsitteleviä teoksia, mm. matkaoppaan Kyproksen turkkilaiseen pohjoisosaan, Turkin sotilasjuntan haaraosastoon, jota mikään sivistysvaltio ei tunnusta. Näyttää itse asiassa aika vahvasti siltä, että kirjoittaja toimii Turkin tiedustelupalvelun propagandaosaston äänitorvena, vaikkakin luultavasti sitä itse tietämättä tai tiedostamatta - ainakin kirjojen sävy on niin naiivisti turkkilaismielinen, että ihmisen täytyy olla todella viaton ja lapsellinen uskoakseen, mitä kirjoittaa. On toki mahdollista, että kyseessä on eräänlainen kotiryssäilmiön muoto: päästyään henkilökohtaiseen keskusteluyhteyteen "salaisen palvelun" jännittävän edustajan kanssa asianomainen uskoo päässeensä käsiksi salattuun sisäpiiritietoon, kun hänelle luodaan Turkin tilanteesta käsitys, joka ei mitenkään vastaa tiedotusvälineiden antamaa kuvaa - varsinkin kun oikeistolaiset "isänmaalliset" ovat niin hanakoita uskomaan joukkotiedotusta hallitseviin vasemmistosalaliittoihin. Tosiasiassa häntä tietysti vedätetään kybällä ja hänelle syötetään vasiten sävellettyä desinformaatiota. Näin hyväuskoisen tyypin mielipiteitä mistään asiasta - myöskään Sanan kirjasta - en itse aio uskoa pätkääkään.

Mutta on se hupaisaa, miten helposti "isänmaallisen" oikeistolaisen saa vierasmaalaisen tiedustelupalvelun talutusnuoraan. Kun joku on lapsesta saakka aivopesty uskomaan, että juuri hänen edustamansa kanta asioihin on "isänmaallinen", hän voi vaikka levittää propagandaa vieraan vallan laskuun tajuamatta, mitä tekee. Tärkeäähän on se, että äänestää ja kannattaa "isänmaallista" puoluetta sisäpolitiikassa. Se on sellainen vapaakirja, että sen jälkeen voi vaikka myydä Mäntyniemen avaimet ruplasta Putinille, eikä silti lakkaa olemasta "isänmaallinen" ainakaan omasta mielestään.