Raivoisa apina - vai Kulneff?

Maalainen kehotti minua laskemaan rimaa: kaikki me emme, kuten hän toteaa, voi saada jotakuta Virpi Hämeen-Anttilaa, joka on sekä nerokas tutkija että hyvä perheenäiti. Olen Maalaisen kanssa mitä suurimmassa määrin samaa mieltä. Itse asiassa mukavia ja rakastamisen väärtejä neitoja löytyy kokemukseni mukaan ammattikorkeakoulun puolelta selvästi enemmän kuin vitun yliopistosta. Aina kun puhun yliopistomaailmasta potentiaalisena tyttöystävän rekrytointitahona, käytän siitä nykyään ilmausta vitun yliopisto. Olen jo pitkään epäillyt, että kun tytöt tulevat yliopistoon, niin ensimmäiseksi ne pannaan vittumaisuus- ja omahyväisyyskurssille. Saatoin seurata tätä eräässä naapurissani, joka oli aluksi hyvin ystävällinen ja reilu, mutta muuttui nopeasti omahyväiseksi ja vittumaiseksi ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana. Hän piti minua kyllä "ystävänään" - hän luki historiaa, venäjää ja puolaa - mutta kavalsi kaikki yksityisasiani kavereilleen ja toi oikein heitäkin katsomaan kylähullua. Hänellä itse asiassa oli varsin keskeinen rooli naisvihani muovaamisessa nykyiselleen. Kyse ei edes ollut mistään rakkausjutun näköisestäkään, vaan ihan muusta ystävyydestä, mutta eihän niistä yliopiston ämmistä ole edes ystäviksi. Saatana vieköön, jos tässä saadaan vielä iskettyä mukava ammattikorkean tyttö (kyllä, tämä tarkoittaa JUURI SINUA!) joka ei ole ihan yhtä ruma kuin minä itse niin sitten piru vie pannaan ja rakastetaan sitä niin että yliopiston ämmänkääkkänät tikahtuvat kateuteensa. Perkele.

Maalainen pitää minua Jekyllinä ja Hydenä: toisaalta "viehättävä, huumorintajuinen oppinut" ja toisaalta raaka naisvihaaja. Hyvä Maalainen, kehotan lämpimästi pohtimaan kansallisrunoilijamme luonnehdintaa Kulneffista: kysste, söp och slog ihjäl/med samma varma själ. Silloin kun olin nuori ja ujo enkä uskaltanut olla oma itseni, sekä huumorintajuinen oppinut että raivoava apina (Schimpansson?) olivat piilossa yleisen elämänpelon ja ahdistuksen takana. Kun opin kolmikymppistyessäni olemaan arastelematta oma itseni, siihen kuului oleellisena osana, että Kulneffin koko varma själ pääsi ihmisten ilmoille. Sekä uskollinen ystävä että leppymätön kostaja, sekä oppinut mies että hullu naisvihaaja.

En tiedä, heittäisinkö Schimpanssonin mäkeen jos sen oman kullan saisin, mutta selvää on, että jos joutuisin kantamaan vastuuta toisen ihmisen elämästä, niin apinana remuaminen luultavasti jäisi siihen. Apinan elkeissä kun on pitkälti kyse turhautumisesta. En tippaakaan usko sellaisiin heittoihin kuin mies on luotu kulkemaan, sanoi entinen mies. Isoisäni, joka oli itse aikamoinen Kulneff ja suuri Runebergin ystävä (kuten olen moneen otteeseen maininnutkin), opetti minulle, että mies on luotu ottamaan vastuuta; ja yksin jäämisen turhauttavimpia ja raivostuttavimpia piirteitä on se, ettei minua pidetä miehenvastuun väärtinä. Se oikeastaan sattuu enemmän kuin seksin tms. puute.

Virpi Hämeen-Anttilasta tulikin mieleeni: Oksana on miehineen vieläkin Ukrainassa. Toivottavasti hän selviää sieltä hengissä kotiin. Alkaa jo huolestuttaa, kun on tuo syyskuukin näin pitkällä.