Raiskauksien Dunkelziffer, PS.

Oksulle sanoisin vielä, että jos raiskatuksi tuleminen niin että syyllistä ei mitenkään rangaista onkin nöyryyttävää, myös oikeuslaitoksen kanssa tekemisiin joutuminen tekaistujen tai hatarien syytteiden nojalla on hyvin tuskallista. [nimi poistettu omaisten pyynnöstä] tapauksessa katsoin alusta saakka, ja katson edelleenkin, olevani kärsimään joutunut osapuoli: ventovieras ihminen tunkeutuu elämääni sotkemaan, ei ota mitään vastuuta aiheuttamastaan sekasorrosta, voittaa minusta väsätyllä ja kirjeisiini perustuvalla pilkkakirjoituksella Ylioppilaslehden pakinakilpailun, ja sen jälkeen sillä on vielä otsaa lähettää poliisit kannoilleni. Minua tympii sellainen ajattelutapa, jossa raiskaus nähdään absoluuttisen kauheana rikoksena, niin että miesten oikeusturvaa voidaan rauhassa polkea, jos luullaan, että sillä kurin saadaan kaikki potentiaaliset raiskaajat kiinni ennen rikoksen tapahtumistakaan.

Naiset selittävät usein kieli vyön alla, että raiskaus vie naiselta lopullisesti mahdollisuuden tyydyttävään sukupuolielämään (ikään kuin se olisi kellekään mikään ihmisoikeus tai itsestäänselvyys). Tuolta uutisryhmistä tunnen erään nuoren naisen, joka on raiskattu ja jonka raiskaaja ei ilmeisestikään joutunut kiinni. Hänellä on miesystävä ja ilmeisesti aivan kohtuullisen tyydyttävä rakkauselämä. Minulla ei ole, ja yksi tärkeimmistä syistä siihen on juuri tämä (nimi poistettu omaisten pyynnöstä) tapaus. Niin kauan kuin olin suostuvainen toimimaan (nimi poistettu omaisten pyynnöstä] viihdetoimistona ja älyllisten ärsykkeiden lähteenä, kaikki oli frid och fröjd. Se, mikä sai hänet raivostumaan, solvaamaan minua kaikilla mieleen tulevilla törkeyksillä ja viime kädessä lähettämään poliisit kannoilleni, oli se, että kerroin ihastuneeni häneen. Minulle syntyi siis erittäin voimakas mielikuva siitä, että rakastuminen - myös henkilöön, joka on esittäytynyt käytännöllisesti katsoen ihannenaisekseni ja väittää olevansa kiinnostunut kaikista samoista asioista - on minulta laissa kielletty, että olen ikään kuin eteläafrikkalainen tai etelävaltiolainen musta maailmassa, jossa kaikki naiset ovat valkoisia.

Ja kuten on jo tullut todetuksi: minut ovat isovanhemmat kasvattaneet vanhan ajan lainkuuliaisuuteen, jonka puitteissa poliisin ja lain kanssa tekemisiin joutuminen sinänsä on poikkeuksellinen häpeä ja nöyryytys; ja sen lisäksi matriarkaalisen perheeni naiset ovat jo kolmessa sukupolvessa olleet kovia suffragetteja, feministejä ja tasa-arvon kannattajia, joilla oli oikeasti kunnianhimona kasvattaa pojista tässäkin suhteessa kunnon miehiä. Kun tällainen mies joutuu syytettyjen penkille naistenahdistelijana, rohkenen väittää että se on pahin loukkaus ja nöyryytys, joka ylipäätään on kuviteltavissa, samaa luokkaa muslimitytön raiskaamisen kanssa. Ainakin sen vaikutus mahdollisuuksiini luoda rakkauselämä ja parisuhde on ollut selvästi tuhoisampi kuin raiskauksen vaikutus uutisryhmätuttavani vastaaviin mahdollisuuksiin. Joten älkää jumalauta tulko selittämään, että miehille saa tehdä mitä tahansa siksi että kaikki miehet ovat potentiaalisia raiskaajia ja että raiskaus on absoluuttinen rikos ja murhaa pahempi.