Pitäisikö sitä Coelhoa lukea?

Paulo Coelhon romaani Alkemisti tuntuu vainoavan minua. Ensin perulainen kirjeenvaihtoystävättäreni kahden pimppaelämyksen erittelemisen lomassa kehaisi kirjaa; sitten törmäsin siihen kaupunginkirjastossa; ja tänään Kirjakahvilassakin oli rivi Alkemistejä myynnissä. Pitäisikö se nyt sitten lukea?

Kun kysyin Ivan Hlinkalta, mitä hän tiesi Coelhosta, hän vastasi kirjailijan olevan Timo V:n mukaan ihan luettava, mutta kovin new age -henkisen oloinen. Arvostelijat pitivät Coelhoa kovin yli-individualistisen, jopa vastuuttoman itsensätoteuttamis- ja hippi-ihanteen markkinoijana. Siis Hermann Hessen Arosuden jäljittelijä? Arosusia mahtuu maailmaan tasan yksi, ja kaikki lukevat Arosuden teini-iässä. Enempiä ei oikein tarvittaisi.

Naisemme Perussa tarjoutui latinalaisamerikkalaisen anteliaana ostamaan minulle Alkemistin, mutta kehotin häntä käyttämään rahansa mieluummin johonkin aidon perulaiseen teokseen, jos hän halusi ostaa minulle jonkin kirjan. Esimerkiksi Rostworowskin inkojen historia olisi kova sana, tai vaikka Ollanta, inkojen kansalliseepos, tai sitten José Carlos Mariáteguin, perulaisen 1900-luvun alkupuolen radikaalin "Seitsemän esseetä Perun todellisuudesta".