Sukunimensä viimeinen

Huvittavaa: olen niin köyhä että joudun näkemään muutaman päivän nälkää ennen tilipäivää, vaikka alun perin oli tarkoitus vähentää kirjakuluja juuri tässä kuussa. Silti piti, hölmöäpä hölmöä, tilata neljän kirjan paketti iiriä. Tosin kärsivällisyyteni ei riittänyt odottaa yhtään pitempään Inis Eoghainin murteella julkaistua (katkelmaksi jäänyttä, vain nelikymmensivuista) omaelämäkertakirjaa An Fear Deireanach den tSloinneadh, Sukunimensä viimeinen. Valitettavasti kirja ei ole sellainen avain Itä-Ulsterin kadonneisiin murteisiin kuin luulisi. Tähän mennessä ainoat vähän erikoisemmat sanat ovat olleet tiorac = "huonekalu" ja páirteach = "sukulainen, sukua". Jälkimmäinen ei auta yhtään selvittämään Coillte Glasa an Triúcha-laulun salaperäistä säettä cha chreidim go brách ó shagart ná ó bhráthair gur peaca é sa pháirt a dhúbailt; ja ensimmäinenkin on loppujen lopuksi vain paikallinen toisinto keskidonegalilaisesta sanasta trioc, joka sekin tarkoittaa huonekaluja tai kalustusta.

Nollaig Mac Congáil osaa varmasti asiansa, mutta häntä edeltävä toimitustyön porras on pahasti turmellut tekstiä poistamalla siitä kaikki cha-partikkelit. Se onkin sitten huomattavasti miedontanut tekstin itäulsterilaista makua.

Ei, kyllä asia on niin, että jos haluaa rekonstruoida itäulsterilaisia murteita, parempi tapa on tutustua vaikka Art Ó Cumhthaighin (vai onko se tällä viikolla Mac?) tuotantoon, puhumattakaan tietysti oiriallalaisen Aodh Mac Dhomhnaillin Fealsúnachtista. Jälkimmäisestä olen ajatellut pistää oman redaktion nettiin, koska Colm Beckett, joka sen on toimittanut kirjamuotoon, on ilmeisesti osannut ulsterilaisia murteita luvattoman huonosti, niin että hänen editionsa on valjua standardikieltä, vaikka meikäläisen treenattu silmä erottaa alkuperäisessä tekstissä paljon sellaisia ulsterilaisia piirteitä, joita maakunnan kirjailijat kyllä ovat käyttäneet omassa kirjakielessään - esimerkkinä nyt nuo kopulamuodot go mba pro gurbh.

Niin, ja se cha. Art Ó C. käyttää kyllä sitä, mutta onko sitä ollenkaan Fealsúnachtissa? En ole vielä tainnut törmätä.

Art Ó C:n runojen paha vika näin Ulsterin murteista nautiskelevan näkökulmasta on juuri se, että ne ovat runoja, eli kieli ei ole puhdasta murretta, vaan sisältää selvästi taidekielisiä aineksia ja on selvästi enemmän osréagúnda kuin murreproosa olisi. AÓC:n kielessä esiintyy esim. verbi teastaigh/teastáil, joka on hyvin tyypillinen nykystandardikielelle, mutta jota en ole nähnyt maakunnan uudessa kirjallisuudessa muualla kuin Seán Bán Mac Meanmanilla, ja hänelläkin on väärä rektio (ar pro ó).