Kirjoja

Olen jo vilkuillut niitä Veran kanssa ostamiani kirjoja: Dmitri Lihatshevin Vospominania, Andrei Belyin Serebrjanyi golub - en yleensä pidä venäjää kovin kauniina kielenä, mutta maistelkaa tuota sanaa: se-re-brja-nyi - Sologubin Melkii bes (sen ostin vahingossa - minun piti panna se takaisin hyllyyn ja ottaa sen sijaan Belyin Peterburg, mutta kirjat menivät sekaisin, koska olivat molemmat sitä taskuklassikkosarjaa), Lotmanin kootut Karamzin-tutkimukset sekä Besedy o russkoi kulture, kokoelma Bahtinin oppilaiden tekstejä (eli oikeastaan - kuten laajalti arvellaan, ja kuten kirjan toimittajatkin uskovat - Bahtinin omia tekstejä salanimillä) - tässä ei taida edes olla kaikki. (Ei niin, kasassa oli lisäksi myös voittamattoman Voinovitshin satiirinen kuvaus 2040-luvun Moskovasta, jossa kommunismi, ortodoksikristillisyys ja venäläinen nationalismi ovat sulautuneet uudeksi totalitaariseksi aatteeksi. Eipä voi sanoa, että kuvitelma olisi erityisen epätodennäköinenkään, ikävä kyllä.) Venäjä alkaa kaikkien odotusten vastaisesti näyttää miltei ymmärrettävältä kieleltä, vaikka luettavana olevat kirjat ovatkin vielä vanhaa varastoa, eli se ikuinen Hertzen (Sasha-poika on karkoitusmatkansa alussa, eli olemme vielä ensimmäisessä niteessä) ja sitten tietysti tuo kelpo Fazil Iskander, joka on niin hauska, että sitä lukiessa ei suurimman osan aikaa huomaakaan lukevansa venäjää.

Sen lisäksi Irlannista saapui An Béal Beon uusi painos, vaikka minulla olikin käsiin hajoava antikvaarikappale - en ollut kolmessa vuodessakaan jaksanut kahlata vanhalla oikeinkirjoituksella laaditun kirjan läpi. Mm. Diarmuid Ó Gráinne on antanut ymmärtää, että An Béal Beo olisi se ehdoton ja välttämätön iirin kielen (ainakin Connachtin murteen, sillä kirjan laatinut Tomás Ó Máille on Connemaran poikia) idiomiopas, jonka läpi lukemalla pääsee sisälle kielen väkevimpään ydinmehuun. Uuden painoksen esipuhe kutistaa tämänkin mielikuvan oikeaan kokoonsa: siinä mainitaan Tomásin olleen hakoteillä esim. tulkitessaan púcán- ja gleoiteog-termien viittaavan kalastusveneen kokoon, kun itse asiassa ratkaiseva kriteeri, joka erottaa púcánin gleoiteogista, on takilointi.

_{(Esipuhe viittasi tässä Tomásin itse toimittamaan meri- ja kalastusfolkloreniteeseen Cladaí Chonamara, jonka tietysti olen jo kertaalleen lukenut ja josta opin pitkääsiimaa tarkoittavan iirin kielen sanan. Pitäisiköhän suomentaa nettisivuille valikoituja otteita kirjasta ikään kuin ohjeiksi kalamiehille? Ainakin tässä olisi syytä lopultakin vertyä kokoamaan etnografista tiivistelmää vanhasta Gaeltachtin elämäntyylistä. Aineistoa on hyllyjen täydeltä - niitä iirinkielisiä perinnekokoelmia, jotka on jo kertaalleen luettu - ja aineiston järjestämismetodit voisi hakea vaikka Samuli Paulaharjulta, jollei muuten osaa. Saakeli, tässä sen taas näkee miten tärkeää olisi osata humanistisen alan teoriapuoli. Minähän en tiedä kansatieteestä kerrassaan mitään.)}

Yhtä kaikki on hienoa, että An Béal Beo on taas meillä, ja tietenkin aloitan viipymättä rajun taistelun sen puolesta, että kaikki siinä opetettavat sanat ja idiomit muodostuisivat oleelliseksi osaksi omaa iiriäni.

Muuan toinen taistelu tällä rintamalla saatiin juuri loppuun, nimittäin Seanchas Thomáis Laighléisin läpiluku. Tomás Laighléis (Thomas Lawless) oli Galwayn itäpuolisen Gaeltachtin, Claregalwayn-Menlon (Baile an Chláir - Mionlach) poikia, ja hänen iirinsä on connemaralaista törkeimmillään, eli sijataivutukset ovat yhtä vähissä kuin vanhan seanchaín hampaat (heh, tämä vitsi täytyy kyllä iirintää ja panna nettisivuille), tai sitten itsepintaisesti väärin (na hama pro an ama, kaikkea pitää kuulla ennen kuin korvat tippuvat), mutta onhan sielläkin sujuvaa kieltä ja uusia sanoja.

Palatakseni venäjään: Lihatshev oli se vanha ja nyttemmin ilmeisesti pyhän Venäjän multiin siirtynyt akateemikko, joka joutui aika nuorena, vielä Leninin eläessä, Solovetskiin: vilkuilin kirjaa, joka sisältää valokuvia mm. Stalinin järjettömältä kanavatyömaalta, mutta mieleen jäi, että L: n perhe ilmeisesti tunsi Ilja Repinin ja kävi useamminkin häntä tapaamassa Kuokkalassa silloin kun se vielä oli osa Keisarille ja Suuriruhtinaalle uskollisten suomalaisten alamaisten Suuriruhtinaanmaata.