Flunssaa ja latinalaisia kolmiodraamoja

Flunssaa, räkätautia, vilunväristyksiä. Pah' on olla, kuutamolla. (Sarjassamme I am a poet and I don't know it). Kaiken lisäksi naispuolinen yhteyshenkilömme Andeilla ei ole viitsinyt kirjoittaa sydäntälämmittävää kuvausta sukupuolihaaveistaan, vaikka olisi pitänyt. Leikki sikseen: hänen vakituisesti seurusteleva miespuolinen ystävänsä (ei miesystävänsä), joka tyttökavereineen periaatteessa asuu Chilessä, on retkahtanut häneen ja vonkaa häneltä ns. pillua. Ilmassa on kolmiodraaman ja väkivaltaisen välienselvittelyn uhkaa, enkä minä(kään) pidä siitä ollenkaan, nyt kun se pariskunta on vieläpä tullut käymään. (Siis kirjeystävättäreni luona Perussa, ei sentään Turussa. Hihhii!)

Tälle tekisi mieli nauraa, jollen olisi oikeasti huolissani siitä, että seksuaalisesta himosta juopunut mies tekee jotain pahaa ystävälleni - tulee häijy olo jos tyttö on yhtään kertaa kirjoittamatta sähköpostia. Tulee mieleen vuosia sitten radiosta kuulemani haastatteludokumentti Sittenkin saippuaoopperaa, jossa suomalainen vaihtari kertoi yllättäen keskeytyneestä vuodestaan keskilännen uskovaisehkoa teettelevän perheen hoivissa. Perheen äiti - ilmeisesti jo ainakin kertaalleen hoidossa ollut mielisairas ihminen - nimittäin sekosi ja alkoi lähennellä suomalaispoikaa pyytäen tätä rakastelemaan kanssaan; perheen miesväki tulkitsi, että suomalaispoika oli syyllinen sairauden uusimiseen, ja ajoi hänet käytännössä lähestulkoon yötä myöten mäkeen - oletettavasti kaveri joutui hankkiutumaan omin neuvoin Greyhound-bussilla vaihto-oppilasjärjestön lähimpään aluekeskukseen. Pojalle oli jäänyt tapauksesta sellainen vaikutelma, että Yhdysvallat oli osoittautunut "sittenkin" maineensa arvoiseksi saippuaoopperamaaksi. No niin, tuo perulainen sähköpostituttavuuteni - minun pitäisi kai kutsua häntä Emiliaksi, koska sähköposti on espanjan puhekielellä hauskan kansanetymologisesti emilio - puolestaan tuntuu vahvistavan todeksi kaikki perinteiset kliseet lattareista: seksuaalisesti yliaktiivinen ja himokas, taipuvainen dramaattisiin elkeisiin, ja henkilökohtaisesti sotkeutunut ihka aitoon kolmiodraamaan.

Kielitieteellisesti "Emilian" sähköpostit ovat toki kiintoisia: ilmeisesti Perussa ainakin sanotaan dijistes pro dijiste, tai sitten kyseessä on hyperkorrektius, joka johtuu siitä lattariespanjalle tiettävästi yleisemminkin tyypillisestä piirteestä, että sananloppuiset ja/tai/eli vokaalienväliset ässät heikkenevät.

Näin vanhemmiten sitä alkaa jo miltei uskoa kansallisiin kliseisiin. Irlantilainen naapurintyttöni Ruth Nig Eodhagáin (sukunimen olen itse iirintänyt) vaikuttaa hänkin viimeisen päälle kliseiden mukaiselta, mikä sinänsä on ihan kivaa: hän pitää minusta huolta aivan kuin perheenjäsenestä, mitä kukaan nuori nainen ei näin lyhyen tuttavuuden perusteella tekisi, tarjoutuipa jopa hakemaan flunssapotilaalle ruokaa kaupasta. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta itku meinasi tulla silmään, että kaunis nuori nainen ehdottaa jotain tuollaista. Suomalaisilta tytöiltä tulisi lähinnä keskisormen heilutusta vastaavassa tilanteessa.