Viikonloppua

Parisuhde-Katherine väittää minun itkeskelleen päiväkirjassani, että bloggaajillakin on tunteet. Minulla ei ole moisesta mitään muistikuvaa, mutta Katherinen todellisuudentaju nyt on muutenkin aika hämärä - kyse on siis tyypillisestä nuoresta naisesta.

Kävin lauantaina suorittamassa pitkästä aikaa perinteisen rituaalin, eli ostamassa kirjoja Helsingissä ja siinä sivussa syömässä jäätelöä Fazerilla Veran kanssa. (Kosiskelin myös Oksanaa mukaan, mutta hänen piti juuri tänä viikonloppuna mennä Lahteen.) Huomaan, että minulla jo on kaikki merkittävä venäjänkielinen nykykirjallisuus. Tulin ostaneeksi Tolstoin kootut novellit, mutta ne eivät olleet ihan niin kootut kuin luulin: enimmäkseen kirja sisältää Tolstoin kääntymyksenjälkeisen kauden kansanomaista tyyliä tavoittelevia pikkufaabeleita. Ukon kunniaksi on sanottava, että kielen opiskelijalle ne ovat aivan erinomaista materiaalia. Lisäksi tietysti piti ottaa Gogolin Mirgorod, vain siksi, että kirjalla on niin kaunis nimi. (Se lausutaan kahtena sanana, paino sekä Mirillä että gorilla. Näin minulle ainakin on opetettu sen ääntäminen. Ja luulisi syntyperäisen osaavan ääntää sen oikein.) Isoäiti luki yhteen aikaan Konstantin Paustovskia hyvin innokkaasti, joten hänen muistokseen otin pari Paustovskin kertomuskokoelmaa - isoäidin lueskelemaa Kertomusta elämästä ei Ruslaniasta valitettavasti löytynyt. Ei liioin Veran minulle suosittelemaa Mihail Velleriä, eikä sitä ainoaa Vasili Aksjonovin kirjaa, jonka haluaisin yhä lukea venäjäksi - Krimin saarta. Myös Buninin Arsenjevin elämää haeskelin turhaan - hänen vallankumousvuoden päiväkirjastaan sitä vastoin on saatavilla jos jonkinlaisia versioita.

Akateemisesta piti hakea vielä se Engnellin heprean kielioppi.

Vera oli perjantai-iltana käynyt jossain bileissä, joihin oli kutsuttu mm. Birdy - tämä ei kuitenkaan suvainnut ilmaantua paikalle, sanoi V., ja vaikea minun on kuvitellakaan sellaisia juhlia, joiden ilmapiirille kyseinen limasko olisi hyväksi. Sitä vastoin Kirsi Lindh-Mansikka miehineen oli paikalla, ja Veran antaman kuvauksen perusteella saatoin vakuuttua lopullisesti siitä, että hän ei ollut sama Kirsi (tavattoman miellyttävä ja reipas nuori nainen muuten), jonka kanssa korkkasin vuosien selibaattini muutamia kuukausia ennen ensimmäistä Irlannin-keikkaani. Siihen Kirsiin olisi voinut rakastuakin, mutta enhän minä ennenkään ole ajoissa ymmärtänyt (edes kiivetä) hyvän naisen päälle.

Ursula-tädin novellikokoelmasta The Birthday of the World löytyi kertomuksia, joiden luulisi kovastikin kiinnostavan Blogovian parisuhdeteoreetikkoja: eräs tarina kertoi planeetasta, jolla geenejä oli mestaroitu siten, että miehiä syntyi 16 kertaa vähemmän kuin naisia. En tiedä, oliko U'n kehittelemä yhteiskuntarakenne ihan viimeisen päälle looginen. Miehet olivat naisille koriste-esineitä, jotka pidettiin taiteista ja tieteistä tietämättöminä kuin sonnit tai kuin tyhmät blondit, miehet myivät itseään naisille erityisissä nussimoissa (fuckeries), naiset solmivat hienostuneita ja subliimeja rakkaussuhteita lähinnä keskenään - miehen kanssa makaaminen oli jännä perversio, sekä tietysti lisääntymistapa - ja miehet terrorisoivat toisiaan omissa valtataisteluiden ravistelemissa linnakeyhteisöissään mm. homoseksuaalista väkivaltaa käyttäen.

Maalainen imartelee minua sanomalla, että Panu Rajalan (joka toki on oikeasti lattea ajattelija ja huono kirjoittaja) blogista kyllä riittää lehtijuttuja, mutta ei meikäläisen. No, minun blogistani on kirjoitettu Åbo Underrättelseriin jo ennen kuin blogit olivat tunnettu ilmiö. Tässä taas yksi hyvä syy lukea vain ruotsinkielisiä lehtiä, jos niitä joku vielä kaipasi.