Scifi
Tuli haaskattua fyffeä scifiin: kokoelma Ursula-tädin novelleja - tiedätte hyvin, että scifi- ja fantasiakirjallisuudessa on vain yksi Ursula-täti - ja Philip K. Dickin (milloinkahan markkinoille ilmaantuu feministinen scifikirjailijasalanimi Philippa K. Cunt?) Jumalan kahdeksan sormea alkuperäiskielellä (Eye in the Sky) - teini-iän suosikki, jota en sen jälkeen ole lukenut. Pirun paljon silloin nuorena tulin lukeneeksi kaikenlaista, kun olin vielä aikeissa ruveta luonnontieteilijäksi. Sitten kun vaihdoin alaa, tulin ruvenneeksi pitkäksi aikaa inhaksi kulttuurisnobiksi, joka ei scifiä lukenut. Minulla oli jopa sellainen elämänvaihe, jonka aikana häpeilin sitä, että katsoin töllöstä Trekkiä. Eipä silti, toisin kuin tuoreessa Kulttikirjassa väitetään, olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että trekkiläisten joukossa on tietty prosentti pimahtaneita (vaikka missäpä ei). Klingonia olisi kuitenkin mukava osata. Jos osaisin sitä (kyllä vain, olen yrittänyt opetella, minusta hyvä kielitieteellinen vitsi on aina hyvä kielitieteellinen vitsi), pitäisin kyllä taatusti blogia klingoniksi.
0 turpaankerjuuta:
Lähetä kommentti
<< Himaan