Kaikki joukolla iiriä puhumaan

Vera kirjoittaa onnellisuuden puutteesta länsimaissa: kun elämä on materiaalisesti turvattua, on aikaa vaivata päätä omalla kuolevaisuudella ja muilla ahdistavilla asioilla, joille ei voi mitään. Juuri sen takia ihmiset harrastavat sellaisia asioita kuin iirin kielen elvyttämistä. Kun etsii jostain hyvän ja samalla aivan toivottoman asian, johon voi uhrata aikaansa ja tarmoaan ja jonka piirissä tutustuu muihin ihmisiin, siinä on laiskistuneelle länsimaiselle ihmiselle elämän tarkoitusta riittämiin. Monetkin iirin harrastajat ovat sanoneet minulle, että iiri antaa arkipäiväisimmille ja banaaleimmillekin asioille uuden merkityksen, kun ne tehdään, ja kun ne osaa tehdä, iiriksi. Kun ne tekee englanniksi, ne ovat merkityksetöntä arkipäivää. Kun ne tekee iiriksi, ne ovat kulttuuripoliittinen kannanotto. Kun nuori ihminen, jonka nimi kotona on ollut Jenny Smith tai Jim Jones, muuttaa nimensä muotoon Fionnabhair Nic Gabhann tai Séamus Mac Eoin, hän saa mielestään uuden identiteetin, jota voi muovata vanhemmista riippumatta.