Kas, lisää tuttuja

Kohta kaikki bloggaavat - nyt Verakin on liittynyt listalle. Hienoa. Minulla on pari ystävää, joista en ole pariin vuoteen kuulunut mitään ja joita kovasti kaipailen. Varmaan hekin kohta alkavat pitää nettipäiväkirjaa, niin että saan tietää, mitä heille kuuluu. Tämähän on kätevää. Kohta kenenkään ei tarvitse tavata ketään, kaikki vain lukevat toistensa blogeja.

Vera sanoo lukeneensa jostain kukluxklaanilaisten ja rasistien - tai "identiteettikristittyjen", käyttääkseni Mattias Gardellin, sen yhdysvaltalaisia äärioikeistolaisia tutkineen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijän, termiä - keskusteluryhmästä, että "aina kun joku valkoinen kristitty loukkaa Hitleriä, joku juutalainen saa orgasmin". Jaahah. Muuten olen sitä mieltä, että Hitler oli täysi mulkku. Olen valkoinen kristitty, jottas tiedätte. Hehehehe!

Vera ihmettelee, miten on mahdollista, että gruusian (siis georgian eli kartvelin) kielen lähisukulaiset mingreli, laz ja svan voivat olla pelkästään suullisia kieliä nyky-yhteiskunnassa. No, minähän en osaa gruusiaa, vaikka Anglikaani-Timo(ko?) joskus onkin lahjoittanut minulle hauskan venäläisen oppikirjan kyseiseen kieleen: kirja on peräisin vuoden 1950 tienoilta, joten se julistaa kielen merkitystä koko Neuvostoliiton kulttuurille unohtumattomalla lauseella: Tarvitsee vain todeta, että Gruusia on antanut meille toveri Stalinin. Mutta saamieni tietojen mukaan mingreli ja kumppanit käyttävät samaa kirjakieltä kuin varsinaisgruusia, eli - kuten minulla on tapana sanoa - ovat gruusian sosiolingvistisiä murteita, vaikka ymmärrettävyyden kannalta ovatkin vain sukukieliä. Asiaan kuuluu tietenkin diglossia. Tosin on mahdollista, että ainakin osa puhujista hallitsee paremmin venäjää kuin kirjagruusiaa.