Ja sitten vielä toisesta suunnasta

Kirjoitetaan nyt vielä suomeksi, mikä minusta on oikeasti kiintoisaa Pérez-Revertessä: se, että hänen kirjansa ovat täynnä kaikenlaista jännittävää rojua. Tuntuu siltä, että se on hänen tapansa salavihkaa harjoittaa kansanvalistustyötä: kirjoittaa pöhköjä seikkailuromaaneja, joissa on täysin kokaiinipöllyissä hatusta vedetty juoni, usein vielä tietoisessa retroilumielessä jostain klassisesta seikkailukirjasta plagioitu, ja ladata sitten tämän juonen ympärille niin paljon nippelitietoja ja yksityiskohtia sekä viittauksia muuhun kirjallisuuteen, että jengi sivistyy, kenties jopa ottaa ja lukee ne kirjat, joihin hän viittaa. Tuo kai on sitä postmodernismia, josta niin paljon puhutaan, ja ideana tai tekniikkana se on kyllin hyvä muidenkin varastettavaksi. Itse asiassa tuntuu siltä, että Pérez-Reverte olisi keksinyt bestselleriensä peruskikan lukemalla Atxagan Obabakoakista sen plagioinnin metodia käsitelleen kohdan.