Älä nai! Kirjoita!

Yleensä en lue alempitasoisten ihmisten blogeja, en varsinkaan sellaisten, jotka mielestäni kuuluisi syöttää sioille, mutta teinpä poikkeuksen ja vilkaisin First Spring Dayta. Asianomaista päiväkirjaa kirjoittava naiseläjä vikisee nyt, ettei osaa kirjoittaa enää yhtä hyvin kuin teinityttönä. Kuten tunnettua, lahjakkaasta teinitytöstä (vrt. Monika Fagerholmin Diiva) hän rappeutui varsin pian moniongelmaiseksi, seksuaalisesti holtittomaksi nartuksi, joka on jutuistaan päätellen tällä hetkellä kaksikymppiseksi nuoreksi naiseksikin epätavallisen huonosti perillä siitä, mihin hän elämänsä käyttää, tai mihin hänen se kuuluisi käyttää.

Juuri tässä nähdään, miten helvetin oikeassa Tommi oli taannoin sanoessaan seksiä kognitiivisen alaluokan touhuksi. Erityisesti naissukupuolen seksuaalista vapautumista on seurannut lähinnä sen älyllinen rappio. Ennen vanhaan, kun nuorten naisten oli pakko jotenkin sublimoida seksuaalisia halujaan, he saattoivat luoda taiteellisesti merkittävää ja omaleimaista kulttuuria - naurakaa te vain Brontën sisaruksille, mutta itse oman sukuni omintakeisen luovuuden historiaa seuranneena (voitte niin halutessanne lainata kirjastosta kirjan Lemminkäisen lapset - kuvakertomus isoäidin ajalta, joka kertoo minun isoäitini ja hänen siskojensa lapsuuden maailmoista - tässä on linkki mummuni ja isotätieni paperinukkekokoelmastaan laaditun tutkimuksen tiivistelmään, Ester-kummitätini yleni peräti satavuotiaaksi) pidän itse heidän touhujaan merkittävinä juuri siksi, että siinä oli kyse sisarusten keskenään luomasta omasta ja omaehtoisesta kulttuurista, jopa kielestä: Brontë-englannilla on esim. omia idiomeja, joista sen tunnistaa heti - olisin jopa taipuvainen sanomaan, että se on yksi harvoja esimerkkejä perheensisäisten slangien tunkeutumisesta kirjallisuuteen. Miten on, arvon blogistikollegat: onko perheellänne omia sanontoja, joita kukaan muu ei ymmärrä? Meillä Lemminkäisen lapsenlapsilla on niitä salakieleksi asti.

Olen ihan valmis myöntämään, että First Spring Dayta kirjoittava neitokainen (jonka kanssa minulla kuukausi pari sitten oli se suuri sota, enkä edelleenkään pidä hänestä, saati pidä hänen elossa ja olemassa olemistaan kovin ilahduttavana tai toivottavana asiana) on varmaan "Diiva"-ikäisenä ollut omalla tavallaan lahjakaskin. Mutta nykyään nuorilla naisilla ei ole enää mitään pakkoa sublimoida seksuaalisuuttaan kehittämällä lahjojaan, ei jalostaa sitä taiteeksi. Heti kun pimpassa tuntuu ensimmäinen kouristus, tyttö lähtee penismetsälle ja veisaa vitun viikset (huomatkaa sananvalinta!) lahjakkuutensa edelleen kehittämisestä. Siksi on niin paljon nokkelia esipuberteettisia tyttöjä, joista aikuisina tulee keskinkertaisia tupakoivia kapakkaluuskia.

Älyllisesti kyvykkäällä pojalla sitä vastoin ei ole mitään mahdollisuuksiakaan toteuttaa heräävää seksuaalisuuttaan. Päin vastoin. Hän jatkaa entistä raivokkaammin älyllistä toimintaa syistä, jotka Kokkarisen Ilkka on varsin osuvasti selvittänyt: hän on luuseri ja ATM, jolla ei ole yhtään mitään muuta mahdollisuutta nousta ihmisenä ja seksuaaliolentona arvostetuksi mieheksi kuin kehittää älylliset kykynsä naisille ja työnantajille markkinoitavaan muotoon. (Kuten savolainen kansanmies oivaltavasti huomautti, pimpan vuoksihan ne talot ja autot laitetaan: pimpan vuoksi mies laukkaa siinä elintaso-oravanpyörässä, jota kaikki elämäntapaintiaanitytöt aikansa näön vuoksi paheksuvat ja moralisoivat ennen häipymistään rahakkaan miehen kainaloon.) Miksi lahjakaskaan nuori tyttö sublimoisi seksuaalisuuttaan älyllisiin harrastuksiin, kun hän voi vaivatta hankkia aitoja seksuaalisia kokemuksia? Ja toisaalta: mitä muuta nuori lahjakas poika voi yrittää kuin hankkia itselleen niin arvostetun aseman omalla alallaan, että hänellä on joskus tulevaisuudessa saumaa edes bändäripimppaan?

Rakkaus - jalo ja ylevä yhteenkuuluvuus sekä seksuaalisuuden, älyn että yhteisten tieteellisten, taiteellisten tai muiden henkistyneiden tavoitteiden tasolla - oli mahdollinen minun isovanhempieni ja kasvattajieni aikoina, ei sitä ennen eikä sen jälkeen. Nainen saattoi kehittyä älyllisenä ja yhteiskunnallisena olentona korkealle tasolle vain silloin, kun hänellä oli oikeus koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen, mutta hänen seksuaalisuuttaan kahlittiin yhä sopivaisuussäännöin. Tällöin nainen pystyi oikeasti kehittämään itsestään kiintoisan ja jännittävän persoonan, joka vetosi mieheen omintakeisuudellaan, puhumattakaan siitä, että nainen joutui oikeasti kilpailemaan sillä persoonallisuudellaan miesten suosiosta kuten miehet naisten. Toisin sanoen molemmilla sukupuolilla oli kannustin kehittyä omalakisesti ja jalostaa itseään.

Nykyisin nuorille naisille on tyrkyllä kullia jo sellaisessa elämänvaiheessa, jossa heille ei ole sanottavasti ehtinyt kehittyä rakastettavaksi kelpaavaa persoonallisuutta. Pimppaa on siis turha pihdata sille oikealle, jonka kanssa voi olla muutakin tekoa kuin nainti. Toisaalta, jos omintakeisen ja jännittävän miehen kohtaa, jonka kanssa on mukava jutella itseä kiinnostavista asioista, häntä ei tarvitse rakastaa, hänen kanssaan seurustella eikä mennä naimisiin, koska voidaan aina olla ns. vain-ystäviä. Tästä tätä sivua kirjoittavalla nöyrimmällä palvelijallanne onkin runsaasti kokemusta.