Fonttiestetiikasta

Blogistanissa on intoiltu jonkin verran kirjasinestetiikasta, joten vaihdoin omaan nettipäiväkirjaani lempikirjasimeni, Garamondin. Jo ennen kuin tiesin typografiasta yhtään mitään, tunnistin aina Garamondin: se oli lapsuudessani isoveljen lukukirjojen fontti, mutta minun koulukirjani painettiin 70-luvulla, jonka muotokieleen groteskifontit kuuluivat oleellisena osana. 70-luku halusi päästä eroon kaikenlaisista koristekiemuroista ja olla mielenosoituksellisen moderni - ja 70-luvun käsitykseen moderniudesta kuului nimenomaan koruton funktionalismi. Kari Suomalaisen kanssa olin ja olen harvoista asioista yhtä mieltä, mutta eräs hänen pilapiirroksistaan kiteytti 70-luvun estetiikan tismalleen: 70-lukulaisissa kahvipannuissa on suora nokka, josta kahvi tulee tuuskahdellen ja purskahdellen, sitä mukaa kun ilmakupla kerrallaan nousee nokkaa ylös. "Vanhan hyvän ajan" kahvipannuissa on kaksikaarteinen nokka, jonka mutkissa kahvi kiihtyy tasaiseksi, tehokkaasti suoraan kuppiin tähdättäväksi virraksi.

Kahvipannun nokan kaarteiden poistaminen johtui 70-lukulaisesta tehokkuuskäsityksestä, jossa kaikenlaiset mutkat merkitsivät turhaa koristelua ja niiden piti väistyä suorien linjojen tieltä. Ei ymmärretty, että mutkilla voi oikeasti olla funktionsa. Samalla tavalla oltiin ilmeisesti taipuvaisia ajattelemaan, että antiikvatyyppien, kuten Timesin ja Garamondin, varjostukset ja levennykset olivat pelkkää koristetta; mutta groteskikokeilujen jälkeen olemme palanneet takaisin antiikvan aikaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se parantaa luettavuutta.

Mitä sitten tulee Bodoniin, en ole vieläkään päättänyt, pidänkö siitä vai enkö. Pitäisiköhän sitä kokeilla blogissa ja katsoa, miltä näyttää? - Tosin taitaa olla, että Bodonia ei selaimessani ole. Onkin kuvaavaa, että Bodoni ei ilmeisestikään kuulu fonttien perusvalikoimaan, mutta Garamond kuuluu. Garamond on mielestäni hienostunut ja kultturelli kirjasintyyppi, joka hivelee kaikkien silmiä, mutta sille tulee valita suhteellisen iso kirjainkoko, jos sen haluaa varmasti näkyvän. Pitkien ja hentojen muotojen kirjasimena se on taipuvainen näyttämään pistekokoaan pienemmältä, mikä tietystikään ei ole luettavuudelle hyväksi. Todella sirot Garamondit pitää latoa aivan älyttömällä pistekoolla; muistaakseni puolalainen maanpakolaiskustantamo Instytut Literacki harrasteli jonkin verran omituista Garamondin ja Bodonin risteytystä, jonka bodonimaisiin tasapaksuihin varjostuksiin yhtyivät hyvin sirot garamondilaiset pitkäsäärisen mannekiinin muodot. Miellyttävä kirjasin ilman muuta, mutta garamondilaisen siroutensa vuoksi se piti painaa isolla pistekoolla, mikä tietysti teki kirjoistakin paksumpia, tai ainakin edellytti suurehkoa sivuformaattia, korkeaa ja laakeaa kirjaa.

Garamond ja sen sukuiset kirjasimet soveltuvat kuitenkin huonohkosti puolan painamiseen, koska L-kirjaimen poikki lyötyä vinoviivaa on niissä vaikeahkoa saada selvästi näkyviin.