I granit plavitsja, no rukopisi - ne gorjat!

("Graniittikin sulaa, mutta käsikirjoitukset eivät pala!")

Paatosvaroitus!

Sekä nyyssiryhmissä että muuallakin on päivitelty äänekkäästi nuoria ihmisiä, jotka eivät tiedä, kuka on Leonid Brezhnev. Minusta tämä ei ole ollenkaan huono merkki, päin vastoin.

Eihän siitä ole kauaa, kun Brezhnev oli puolen maailman herra, ja kremlologit lännessä kirjoittivat kymmenen sivua spekulaatioita hänen jokaisesta hengityksen pihauksestaankin. Hänen kaikkivaltiaasta käskystään karkoitettiin kirjailijat Siperiaan ja takavarikoitiin heidän kirjansa.

Nyt Brezhnev on kuollut, eikä hänen nimeään kukaan muista. Mutta Aleksandr Solzhenitsynin, Vasili Grossmanin, Andrei Sinjavskin ja monien muiden nimet muistetaan niin kauan kuin heidän kirjojaan löytyy kirjastoista. Luultavasti myös jotkut noista "laiskoista ja typeristä" nuorista ovat niitä lukeneet, ainakin koulussa. (Ja jos koulussa ei lueteta Neuvostoliiton vainottujen kirjailijoiden teoksia, niin sehän on ihan vain koulun oma häpeä, eikä lasten syy.) Joku heistä olisi saattanut muistaa kirjailijoiden nimiäkin, jos olisi kysytty.

Iniskööt kulttuuripessimistit. Minusta sellainen maailma on helvetin hyvä maailma, jossa diktaattorien nimet unohdetaan parissa vuosikymmenessä, mutta heidän vainoamansa kirjailijat muistetaan. Maatukoon Brezhnev haudassaan kenenkään muistamatta, niin kuuluukin olla.

PS. Jantusen Markku voinee kysyä vaimoltaan/vaimonkaltaiselta tuotteeltaan, hiffaako tämä otsikon molemmat kirjallisuusviittaukset.