Oikeistolainen, minäkö?

Ihmissuhteiden Henry linkitti Syyskuu-nimisen LiveJournal-käyttäjän sivuille, joka väitti bloggaajien poliittisten kantojen olevan "enimmäkseen oikeistolaisia". Koska keskustalaishenkinen ystäväni Ivan Hlinka pitää minua "George Orwellin falskin älykkövasemmistolaisuuden" edustajana, voin vain sanoa keisari Gregor Vorbarraa siteeraten: I beg to differ. "Syyskuu" paljastaa itsensä sanomalla heti seuraavassa lauseessa, että vasemmistolaisuus tarkoittaisi hänen katsannossaan feminismiä.

Minusta taas feminismillä ja naisasialla ei ole nykytilanteessa mitään tekemistä vasemmistolaisuuden kanssa. Monet nuoret vasemmistolaiset pojanjolpit uskovat, että on olemassa jokin aito ja oikea feminismi, jossa ei ole kysymys rahan ja etuoikeuksien itsekkäästä haalimisesta akateemisesti koulutetuille naisille vaikka miesten hengen hinnalla. Minulle kuitenkin elämä on opettanut, että feminismi - sellaisena kuin se yhteiskunnallisessa todellisuudessa ilmenee - tarkoittaa koulutettujen naisten rahan- ja vallanhimoa. Tietenkin sitä kuorrutetaan hiukan iskulauseilla sorretuista hoivatyötä tekevistä naisista tai kolmannen maailman Muchomachopenisuho-heimon Jalanalla-naisista, mutta näiden ainoa, siis ainoa, funktio on legitimoida tämän maailman Birdyjen itsekkyys. Minusta ei ole vasemmistolaisuutta uskoa kaikenlaisten Birdyjen tekovasemmistolaiseen retoriikkaan. Vasemmistolaisuutta on sitä vastoin paljastaa kaunopuheisuuden sumuverhon takaa se synkän oikeistolainen musta korppikotka, joka raakkuu: Mulle mulle mulle lisää krahaa-rahaa-rahaa, vaikka sitten kymmenen ATM:ää pitäisi tappaa! Mun raha on tärkeämpi kuin ATMien henki! Krraa-krraa-krraa-raa-raa-haa!

Sellaista feminismiä, jonka äänekkäimpiä edustajia olisivat sosiaalityöntekijät ja sairaanhoitajat, minäkin voisin kannattaa. Mutta akateemisesti koulutettujen identiteetinetsijöiden, pimpanpeilaajien ja "naistutkijoiden" puuhastelua en aio tukea sanalla enkä rahalla.

Muuten olen sitä mieltä, että feministit ovat tehneet vasemmistolle korjaamatonta vahinkoa syövyttävällä myrkyllään. Feminismi on tuossa itsekkäässä birdymäisessä muodossaan moraalisesti niin ilmiselvän tuomittava ja tuhoava aate, että sen kannattaminen on tuonut vasemmiston asiallisille ja hyvillekin tavoitteille turhaa hallaa. ATM:t ovat oikeasti yhteiskunnan sorrettuja ja alistettuja, joiden asian tulisi olla vasemmistolle pyhä periaatekysymys. Se hyvinvoipa koulutettu akateeminen korppikotka voidaan aivan hyvin heittää ojaan vasemmiston vaunuista, koska se joka tapauksessa loikkaa kokoomukseen ennemmin tai myöhemmin.

Minä siis vastustan mm. ydinvoimaa ja markkinavoimaorjuutta, ja kannatan noin yleensä vihreitä arvoja, aineellisesti vaatimatonta ja henkistä elämää, vaikka tarkoitan henkisyydellä jotain muuta kuin homeopatologiahörhöt: minun henkisyyteni merkitsee laajaa yleissivistystä niin luonnontieteellisiltä kuin humanistisilta aloilta. Tästä huolimatta minulla ei ole mitään velvollisuutta, halua eikä harrastusta asettua puoltamaan mitään birdyfeminismiä. Pidän tärkeänä yhteiskunnallisena velvollisuutena näyttää maailmankuvaansa rakentaville nuorille ATMille, että vihervasemmistolaisuus ei suinkaan merkitse automaattista vittuvallan ja klitorikratian alle alistumista.

Sen puoleen, punavihreydessä on aivan oikeasti havaittavissa intellektuaalista väsymistä. Eihän esimerkiksi Roosa Meriläinen kirjoita mitään mielenkiintoista blogiinsa, ainoastaan väsähtänyttä tyyliin "tänään oltiin kaljalla kaverien kanssa ja keskusteltiin siitä-ja-siitä asiasta, jota kaikki kunnon punavihreät vastustavat/kannattavat". Roosa, jos todella jo kääntymyksen kokeneelle kuulijakunnalle saarnaamisen asemesta haluat vaikuttaa bloggaamalla (mitä toki en usko - tähän mennessä en ole nähnyt ainoatakaan poliitikkoblogia, joka olisi vakavissaan oikeaksi blogiksi kirjoitettu), voisit pohtia ääneen niitä syitä, seurauksia, argumentteja ja näkökohtia, jotka keskustelussa nousivat esille. Vai tyydyittekö taas kertaamaan vanhaa liturgiaa?