Brogan ja Reagan

Brogan näkee Reaganin selvästi eri tavalla kuin me tuohon aikaan murrosikämme eläneet. Siitä voisi oikeastaan laatia taulukon, mutta mieluummin yritän esittää asian kirjallisesti työstettynä. Broganin mielestä Reaganin jatkuva hyvin menee -asenne - jopa murhayrityksen jälkeen - jota esimerkiksi Der Spiegel piti makaaberina ja neuvostoliittolaisen menestyspropagandan luonteisena, oli merkki aidosta johtajankyvystä. Brogan näkee Reaganin myös pelänneen ydinsotaa, täysin päinvastoin kuin me luulimme, koska täkäläisestä näkökulmasta hän tuntui päättäneen aloittaa ydinsodan ihan piruuttaan. Toisin sanoen hänen kylmän soturin asenteensa oli sekin pelkkää showmiehen näyttelijäntaitoa, jolla hän piti haukat ruodussa säilyttäen samalla itsellään toimintavapauden heittäytyä halutessaan kyyhkyksi - siis tässäkin suhteessa hän oli johtajana kykenevä juuri elokuvakokemuksensa ansiosta.

Mitenkään helpolla Brogan ei silti päästä Reagania. Hänen mielestään Reagan oli talousmiehenä täysi katastrofi - "Reaganomics" on hänen mielestään tyhjä iskusana, ja "voodoo economics" on lähempänä totuutta - eikä vain köyhyyden lisääntymisen, vaan myös korruption pahenemisen vuoksi.

Merkillisenä on pidettävä sitäkin, että avioeronkin ottanut syntisen Hollywoodin mies saattoi saada niin ehdottoman kannatuksen kaikilta kreationismiin seonneilta ääriuskonnollisilta. Kai sekin on merkki aidosta lahjakkuudesta poliittisena johtajana.

Sanalla sanoen: Reagan oli ikävä tapaus ja ajoi monia pahoja asioita, mutta hän ei varsinaisesti ollut hölmö eikä törppö, opportunisti kylläkin, mutta sekin on poliitikon ammattipahe. Ennen muuta hän tuntuu niin hyvässä ja pahassakin olleen enemmän poliitikko - lähinnä karriääripoliitikko - kuin kaikki puheet "B-luokan näyttelijästä" antavat ymmärtää. Yllättävää kyllä hänen ihanteensa oli kaikista presidenteistä juuri Franklin Delano Roosevelt, jonka muistoakin hän juhli suurella metelillä ja loistolla.