2003-10-10

Vasemmisto ja Kommunismin musta kirja


Huom: Allaolevassa tarkoitan "vasemmistolla" ennen muuta sosiaalidemokraateista vasemmalla puolella olevaa osaa poliittisesta spektristä - tämä siis vastaukseksi tekstiäni kommentoineelle blogistikollegalle.

Jotta en tulisi keskittyneeksi liikaa Trio Erektuksen ja opistoinsinöörioikeiston haukkumiseen, aion seuraavaksi ärsyyntyä sydänjuuriani myöten nuoresta suomalaisesta nykyvasemmistosta. Vaikka sitä on tölvitty ihan kylliksi, ja vaikka sen anarkistinen irtonaisuus ankarista ideologisista kannoista on periaatteessa melkoisen terve ilmiö kaiken jälkitaistolaisuuden vastapainona, minua on jo pitkään ärsyttänyt sen haluttomuus tarttua Vankileirien saaristoon. Vasemmisto, myös nykyinen nuorvasemmisto, on aivan varmasti osasyyllinen siihen, että Gulagin historia on nykysuomalaisessa historiatietoisuudessa paljon tyhjempi ja valkoisempi läikkä kuin Holocaustin, anteeksi, haShoahin historia, joka kuitenkaan - kaikella kunnioituksella niin juutalaisia kohtaan yleensä kuin keskitysleirien uhreja erityisesti - ei ole meidän oman, suomalaisen, historiamme kannalta niin keskeinen asiaa kuin Gulag.

Sinänsähän on ymmärrettävää, että nuoret kommunistit, anarkistit ym. ovat käärmeissään, kun heidän huolensa maailman tulevaisuudesta pyritään kuittaamaan viittauksella Neuvostoliiton romahdukseen, ikään kuin se olisi "osoittanut todeksi kaikki ne siilinpuolustusasemat, joista käsin Neuvostoliittoa vastustettiin" (Tuomas Nevanlinna). Tai ikään kuin se olisi osoittanut vääräksi kaikenlaisen vasemmistolaiseksi luokiteltavan kansalaisaktivismin. Esimerkiksi Ben Zyskowicz (minä osaan kirjoittaa hänen nimensä oikein, koska osaan puolaa), jonka omassa nuoruudessa riittänee naposteltavaa kaikille stasilistojen selaajille, kun kerran hän oli niitä Teiniliiton kokoomuslaisia, - vaikuttaa lähinnä asiattomalta fanaatikolta torjuessaan joidenkin anarkistimielenosoittajien argumentit selittäessään kuola rinnuksilla Neuvostoliitto romahti, Neuvostoliitto romahti; ainakin anarkistien omasta mielestä Neuvostoliiton romahdus ei hetkauta heidänlaisiaan puoleen eikä toiseen, koska anarkisteiksi tunnustautuvia ihmisiä Neuvostoliitossa vainottiin äärimmäisen ankarasti, kuten "vääränlaisia" vasemmistolaisia yleensäkin. Anarkistien aatteen tolkullisuuteen ja mielipiteiden älyllisyyteen en ota kantaa, mutta Neuvostoliiton romahdukseen viittaamalla ei heitä voi kuitata: presiis yhtä älytöntä on pölhöateistien kirkonvastainen argumentaatio tyyliin kyllä luterilainen kirkko on ihan paska, kun jehovat tuli herättämään lauantain krapula-aamuna ja kauhtanat levittää tolkuttomia huhuja kondomeista. (Tässä välissä totean, että kyllä minustakin katolinen kirkko tuntuu tuoreimmalla kondomien vastaisella kampanjallaan eksyneen tyhmyydestä suoranaisen rikollisuuden puolelle. Muuten, kauhtana on Robert Mac Liam Wilsonin Eureka Street -romaanin suomentajan keksimä tapa kääntää protestanttien käyttämät haukkumanimet - Taig, Fenian ym. - katolisista. Nyt sitä taidetaan tarvita suomen kielessäkin.)

Kuitenkin olen sitä mieltä, että vasemmistolaisten tulisi tuntea tarkasti Neuvostoliiton puhdistusten historia - jo siksikin, että niin kauan kuin se ei ole yhtä yleisessä tiedossa kuin haShoahin yksityiskohdat, myös oikeistolaiset poleemikot, kuten Tatu Vanhanen, voivat esittää täysin älyttömiä ja historiattomia spekulaatioita Neuvostoliiton oloista. Jos Gulag tunnettaisiin paremmin ns. edistyksellisen ns. sivistyneistön keskuudessa, sosiobiologien horinat olisivat jo menneen talven lumia. Nykyisin kukaan vasemmistolainen ei vaivaudu julkisuudessa kumoamaan Tatu Vanhasen kaltaisten tyyppien levittämiä oikeistolaisia myyttejä Gulagista, vaikka ne olisivat yhtä paksua potaskaa kuin taistolainen historiankäsitys aikoinaan.

Kun Kommunismin mustasta kirjasta keskusteltiin, minulla oli vaikeuksia uskoa, että enimmät keskustelijat olisivat ylipäätään tutustuneet koko teokseen. Vasemmistolaiset pelkäsivät varmaankin, että se jotenkin ravistelisi heidän vakaumuksiaan. Oikeistolaiset taasen mielestään tiesivät jo, että kirja ihan varmasti todistaa (nyt siteeraan itseäni, mutta menköön:) jollain yliluonnollisella tavalla heidän mytologiansa, jonka mukaan suomalaiset sivarit jollain salaperäisellä tavalla ovat henkilökohtaisesti vastuussa Stalinin joukkomurhista, toimeentulotuen perusosan myöntäminen on rikos ihmiskuntaa vastaan ja veronkorotukset syyttömien rahaparkojen vangitsemista. Toisin sanoen keskustelu jäi edelleenkin sisäpoliittisen loanheiton tasolle. Neuvostoliitto ei edelleenkään ole historiallinen periodi naapurissamme epäonneksemme sijaitsevan alikehittyneen despoottivaltion valitettavissa vaiheissa, vaan ennen muuta mielentila ja sisäpoliittinen lyömäase. Tästä pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon; mutta edes vasemmisto, jonka intressissä kai Neuvostoliiton siirtäminen historiantutkijoiden huoleksi eniten olisi, ei tee läheskään kaikkeaan, jotta tämä tavoite toteutuisi. Siinä missä oikeisto huitoo vasemmistoa edelleen asiattomasti Neuvostoliitto-lyömäaseella - ikään kuin se vanha ryhmysauva ei olisi jo aikoja sitten lahonnut - eräillä vasemmistolaisilla, eikä pelkästään vanhan polven edustajilla, on edelleenkin kummallinen tarve puolustaa Neuvostoliittoa "epäoikeudenmukaisilta" hyökkäyksiltä, mikä kyllä oikeasti kuulostaa yhtä epäilyttävältä kuin jos oikeisto intoutuisi puolustamaan Hitleriä tai Vihtori Kosolaa "ilkeämieliseltä" arvostelulta. Neuvostoliittoa saa kyllä minun puolestani lyödä millä tahansa kättä pitemmällä niin paljon kuin sielu sietää; sitä vastoin sisäpoliittisen vastustajan lyömistä Neuvostoliitolla on nykyoloissa pidettävä erinomaisen asiattomana. Vasemmisto puolustautukoon, jos sitä itseään yritetään hutkia neukkulakartulla; mutta Neuvostoliiton avuksi ei pidä rientää, jos oikeisto sitä hakkaa.

Gulagin julmuuksien kieltämistä on ilman muuta pidettävä haShoahin kieltämiseen verrattavana törkeytenä; mutta valitettavasti on olemassa ihan ilmieläviä nuoria vasemmistolaisia, jotka eivät edes ole erityisen neuvostomyönteisiä, mutta jotka saattavat silmät kirkkaina vähätellä Gulagin julmuuksia pöyristyttävällä tavalla. Kyse ei ole edes mistään tarkoitushakuisesta todellisuuden kieltämisestä, vaan viattomuudesta, sellaisesta viattomuudesta, joka kouluopetuksen tulisi ehdottomasti poistaa. Toimiva idea olisi mielestäni esimerkiksi kaunokirjallinen antologia - voisin muuten toimittaa sen itsekin, jos kustantaja löytyisi - joka sisältäisi asianmukaisin kommentaarein varustettuna kaunokirjallisia kuvauksia sekä Neuvostoliiton että Natsi-Saksan keskitysleireistä.

0 turpaankerjuuta:

Lähetä kommentti

<< Himaan