Fantasia ja realistinen laskelmointi

Aika ja Timo arveli, että menemällä jo suhteen tunnusteluvaiheessa liiaksi mukaan omiin fantasioihini ja kohtelemalla naisia pelkästään fantasioiden henkilöinä ja nukkeina teen naisista väkisin psykonarttuja, kun he eivät "itsenäisinä toimijoina" (Miikka Lahti) tietenkään oikeasti alistu tällaiseen. Valitettavasti, Timo, pointti ei todellakaan ole tämä. Minulla on jo nuorena ollut mielessäni selvä raja fantasian ja todellisuuden välillä, ja itse asiassa luultavasti olen yleensä jättänyt lupaavan tuntuisen ihastukseni lähestymättä ja lähentelemättä, koska jo etukäteen olen realistina järkeillyt, että kyseinen neito on minulle vain tavanomaisen ystävällinen ja että minulla ei ole mitään saumoja moiseen YTN:ään kuitenkaan.

Sitä vastoin jos onnistun aloittamaan seksipitoisen nettikirjoittelun jonkun sopivan (mielellään ei-akateemisen) keskitason neidon kanssa, niukahko mutta kuitenkin olemassaoleva seksuaalinen kokemukseni osoittaa, että mahdollisuuksia sukupuoliyhdyntään on (koska sukupuoliyhdyntäni ovat olleet juuri tällaisten tuttavuuksien kanssa); ja jos neito itse ottaa yhteyttä minuun omasta aloitteestaan, minusta hän saa syyttää itseään ihan kaikesta, mitä siitä seuraa. Timon mainitsemassa tapauksessa en todellakaan fantasioinut mistään, vaan kyse oli aivan realistisesta tilannearviosta; enkä minä suutahtanut neidolle siitä, että hän ei suostunut esittämään osaansa fantasiassani, vaan siitä, että hän tunki itse elämääni sotkemaan. Kun minä ehdottelen tytölle, eikä hän suostu, se on elämää, jonka kanssa voi aina elää; mutta kun tyttö itse tarjoilee minulle itseään eikä ymmärrä antaa, se on kiusantekoa, josta hän saa luvan ottaa vastuun, itsenäisenä toimijana.

Kyseisessä tapauksessa elämässään aika lailla desorientoitunut neitonen haki minusta tukea ja turvaa, josta hän ei voinut maksaa millään muulla valuutalla kuin seksillä. Kun maksua ei kuulunut, minäkin sitten lopetin tavaran toimittamisen. Sen minun tarjoamani tavaran voi maksaa hyvin monella muulla tavalla kuin seksillä, mutta tällä tytöllä ei ollut muuta tarjota. Ei älyllisesti kiinnostavaa seuraa, ei sanavalmiutta, ei hauskoja tarinoita, ei rakkautta. Ja mikään, pinnallisinkaan, ihmissuhde ei toimi yksipuolisesti. Jos minä tarjoan nuorelle naiselle itkuolkapään, vähin mitä tytöltä voi odottaa on vastavuoroisesti toimia minun itkuolkapäänäni. Tai sitten tarjota jotain muuta, vaikka pimppaa.

Eipä minua tässä tytössä muu kiinnostanutkaan kuin se pimppa, niin että olisin kyllä ollut aivan tyytyväinen, jos homma olisi jäänyt yhdeksi yöksi tai yhdeksi panoviikonlopuksi. Yleisesti ottaen siinä vaiheessa kun olen naiselta saanut, olen valmis antamaan hänelle erittäin paljon anteeksi. Myös omien seksuaalisten kykyjeni tai taitojeni mollaamisen, koska tosiasia on, että mies, joka näissä olosuhteissa ja näillä traumoilla olisi erityisen pystyvä tai kyvykäs, olisi todellinen Teräsmies. Minulla ei ole minkäänlaisia traumoja potenssivaikeuksista tai yhdyntäkyvyttömyydestä: silloin harvoin kun tilaisuus on, yritän parhaani, ja joskus minun parhaani on liian huono, jolloin tytöllä on kaikki maailman syy ja aihe olla pettynyt. Ei se ole ongelma: kun ei onnistu, niin mitä muuta voisi tulla kuin paskaa palautetta? Ongelma on se, ettei anneta tilaisuutta edes yrittää, tai harjoitella.