Aergistal!

Uusi bloggaaja Yksityisetsivä, alias Mutantti, kirjoittaa blogissaan lapsuutensa sankareista:

Olin kyllä lukenut aiemminkin Batmania ja Teräsmiestä (vanhan tutun Aku Ankan ohella), mutta tässä Hämähäkkimiehen numerossa oli jotain käsittämättömän upeaa: jatkosarja nimeltä Salatut Sodat. Tuonpuoleinen-niminen jumalhahmo oli kerännyt kaikki pahimmat superrikolliset ja kaikki parhaimmat supersankarit keinotekoiselle planeetalle tappelemaan toisiaan vastaan ilman sen kummempia selittelyjä.
Tuosta tulee heti mieleen Gérard Kleinin romaani Sodan valtiaat, jonka yläasteikäisenä scifi-intoilijana luin suureksi hämmennyksekseni ja ahdistukseksenikin. Siinä esiintyi päähenkilö Corson, joka taisteli ihmiskunnan puolesta jonkinmoisia klooria juovia hirviöitä vastaan. Hänet lähetettiin aikahyppyihin kykenevällä eläimellä, jolla oli muinaisislannin kuuloinen nimi, jonkinmoiseen itsemurhatehtävään, mutta hän sotkeutui sitten aikaan ja vaihtoehtoulottuvuuksiin tavalla, joka sai sen sodankin näyttämään jokseenkin jonninjoutavalta. Jossain välissä hän joutui käymään eräänlaisessa kiirastulessa, nimeltään Aergistal, jossa soturit joutuivat kuoltuaan taistelemaan sotansa loppuun.

Sodan valtiaat on täynnä rankkoja ideoita, itse asiassa joskus vuosikymmen sitten ilmestynyt visuaalisesti ja piirrosjäljeltään pöyhkeilevän komea, mutta muuten aika kökkö scifisarjakuva Ajan vangit tuntuu perustuvan kokonaisuudessaan yhteen ainoaan Sodan valtiaista pöllittyyn ideanpuolikkaaseen. Ranskalaisesta scifistä minulla ei juurikaan ole tietoa - jos Apinoiden planeetta, joka tunnetusti oli sekä telkkarisarjana että valkokankaalla parempi kuin romaanina, edustaa ranskalaista scifiä keskimäärin, niin siitä onkin parempi pysytellä tietämättömänä. (Joo, tiedetään: Jules Verne on ihan hauska seikkailukirjailija. Pitäisikin huomenna kirjastossa lukaista jokin Verne uusiksi ja itkeskellä kadotetun lapsuuden perään.) Mutta Sodan valtiaat on niitä kirjoja, joita on mahdotonta unohtaa. Se on täysin jonkun Jorge Luis Borgesin tasoa innovatiivisuudessaan. (Okei, kyllä Leena Krohnkin on hyvä fantasiakirjailija. Itse asiassa hänelle jos kelle kuuluisi Nobel, jos ylipäätään yhdellekään suomenkieliselle kirjailijalle. Vastaanväittäjät ammutaan.) Miksiköhän emme ole kuulleet tästä Gérard Kleinistä enempää?